Sedimentaarisessa

Sedimentaarinen käsittelee geologiassa kiviä ja prosesseja, jotka liittyvät sedimenttien kerrostumiseen ja niiden diagenesiin. Sedimentit syntyvät rapautumisesta ja eroosiosta vapautuneista hiukkasista sekä biologisten ja kemial listen prosessien tuloksena muodostuneista aineista. Kerrostuminen tapahtuu maanpinnan tai vesistön alueilla, joissa sedimentit laskeutuvat, tiivistyvät ja lopulta muuttuvat kiinteiksi kiviksi.

Prosessi alkaa kuljetuksesta ja laskeutumisesta; ajan myötä kerrokset tiivistyvät ja sementoituvat diagenesin aikana. Tämä muuttaa sedimentit kiinteiksi sedimentaarisiksi kiviksi. Kerrokset voivat säilyä erillisinä kerroksina, ja niitä voidaan tulkita rakenteiden kuten kerroksittelyn, poimujen ja poikkileikkausten kautta. Sedimentaaristen kivien ominaisuuksiin vaikuttavat sedimenttien koostumus, koko ja kerrostumisen ympäristö sekä ilmasto- ja vesistöolosuhteet menneinä aikoina.

Klassinen jaon mukaan sedimentaariset kivet jaetaan kolmeen pääryhmään: klastiset (esimerkiksi hiekkakivi, savikivi, hieskikivi, konglomeraatti), kemialliset (esimerkiksi suolakivi, kipsi) sekä biogeeniset eli biokemialliset (esimerkiksi kalkkikivi sekä kerrostuneet orgaaniset aineet kuten kivihiili). Fossiilit ovat usein tallentuneet sedimentaarisiin kiviin, mikä tekee niistä avainasemassa maapallon historian ja elinympäristöjen tulkinnassa.

Sedimentaariset kerrokset kertovat menneistä ympäristöistä, kuten merenpinnan tasosta, jokilaaksoista ja kuivuutta kuvaavista alueista, sekä ilmaston vaihteluista. Niillä on merkittävä rooli vesivarojen varastoinnissa ja niihin kytkeytyy suuri osa öljy-, kaasu- ja muut energianlähteiden esiintymistä.