vesistöolosuhteet

Vesistöolosuhteet kuvaavat vesistön fyysisten, kemiallisten ja biologisten ominaisuuksien kokonaistilaa, joka vaikuttaa ekosysteemin toimintaan sekä vesistön käyttömahdollisuuksiin. Olosuhteet voidaan tarkastella mittausmuuttujien kautta, kuten veden virtaama, lämpötila ja fysikaaliset gradientit sekä kemialliset tilat kuten hapenkulku, pH-arvo, sähkönjohtavuus, ravinteet ja epäpuhtaudet. Biologinen ulottuvuus huomioi vesistöön liittyvän eliöstön rakenteen, perustuotannon sekä ekosysteemipalvelut.

Yleisimpiä abioottisia muuttujia ovat virtaama, veden syvyys ja lämpötila sekä happipitoisuus, pH-arvo sekä typen ja fosforin pitoisuudet. Sameus eli veden kirkkaus sekä kiintoaineen määrä vaikuttavat vedenlaatuun. Keskeisiä kemiallisia tekijöitä ovat orgaaniset ja epäorgaaniset yhdisteet sekä ravinnetasot. Biologisina tekijöinä ovat vesistöä asuttavat lajit sekä niiden biomassan ja tuotannon taso, jotka heijastavat ekosysteemin tilaa.

Vesistöolosuhteet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan ja niihin vaikuttavat sekä sään että ilmastonmuutoksen sekä valuma-alueen maankäyttö. Tulvat, kuivat kaudet, jäätyminen ja lämpötilan vaihtelut muokkaavat hapen saatavuutta, vedenlaatua ja elinympäristöjen rakennetta. Alueiden hydrologinen kokonaisuus muodostuu geologiasta, maaperästä sekä padon ja muun antropogeenisen toiminnan vaikutuksesta.

Vesistöolosuhteet ovat keskeisiä sekä luonnon monimuotoisuuden että ihmisen käyttötarpeiden kannalta. Niitä seurataan ja arvioidaan vesienhoidon sekä vesihuollon sekä kalastus- ja virkistystoiminnan vuoksi. Suomessa ja EU:ssa on ohjeistus ja lainsäädäntö, joiden avulla mitataan indikaattoreita kuten hapen pitoisuus, pH, sameus, sähkönjohtavuus, vedenkorkeus sekä ravinteet ja biologinen laatu. Tulosten perusteella laaditaan toimenpiteitä vesistöjen tilan parantamiseksi.