eroosiosta

Eroosiosta on kyse silloin, kun maaperä, kivilaitteet tai muut aineksat kuluvat pois paikoiltaan ja siirtyvät ympäristön voiman vaikutuksesta. Keskeisimmät voimanlähteet ovat veden, tuulen, jään sekä painovoima. Eroosio muokkaa maisemaa, heikentää maan kasvukuntoa ja voi johtaa maaperän köyhtymiseen sekä vesistöihin kertyvään sedimentaatioon.

Päätyyppeihin kuuluvat vesieroosio, tuulieroosio sekä rannikko- ja jäätikköeroosio. Vesieroosio syntyy sadeveden ja virtaaman kuljettaessa irtonaista maalajista; se ilmenee pintakerrosten irtoamisena, rivakoina rainoina ja lopulta kuljetuksena. Tuulieroosio aiheutuu ilmanpaineen ja kuivien olosuhteiden yhdistelmästä, jolloin pieneliöt ja kevyimmät hiukkaset liikkuvat ilmavirtauksessa. Rannikko-eroosiossa aaltojen ja merivirtojen toiminta muokkaa rantaviivaa, kun taas jäätikköeroosio syntyy jään liikuttaman kiviaineksen kuljetuksesta ja hionasta.

Prosessit ja ajurit liittyvät säävaihteluihin, sateiden intensiteettiin, maanpeitteen ja kasvillisuuden tilaan sekä maaston topografiaan. Nopeat vesistöalueet, jyrkät lounastot ja vähäinen kasvillisuus lisäävät herkkyyttä eroosiolle. Eroosion vaikutukset voivat olla taloudellisia ja ympäristöön liittyviä: maan- ja siltätuhot, maan laatumurros, vesistöjen rehevöityminen sekä elinympäristöjen muutokset.

Mittaus ja arviointi perustuvat sekä kenttämittauksiin että malleihin, kuten USLE/RUSLE, sekä etä- ja kenttäanalyysiin. Eroosion hallinta perustuu maaperän suojeluun, kasvillisuuden lisäämiseen, maanmuokkauksen optimointiin sekä rakenteellisiin toimenpiteisiin, kuten terassointiin, suojakaiteisiin ja kosteikoiden rakentamiseen. Ilmastonmuutoksen odotetaan vaikuttavan eroosion voimakkuuteen joissain alueissa muun muassa pienentämällä kasvillisuutta ja yleistämällä rankkoja sademääriä.