Riskirajojen

Riskirajojen ovat organisaation asettamia rajoja, joiden puitteissa riskinotto on sallittua. Ne toimivat konkreettisina hallintakeinoina riskien hallinnassa ja ne kattavat useita riskikategorioita, kuten luottoriski, markkinariski, likviditeettiriski, operatiivinen riski sekä maineeseen liittyvä riski.

Rajoja määrittävät hallintoelin yhdessä riskinhallintayksikön kanssa, ja ne perustuvat organisaation riskinottohalukkuuteen sekä liiketoiminnan tavoitteisiin. Rajoja valvotaan jatkuvasti, ja niitä voidaan säätää markkinatilanteen, sääntelyn tai liiketoiminnan muutosten mukaan. Tyypillisiä muotoja ovat rahamääräiset enimmäiskuormat yksittäiselle vastapuolelle, sallittu positioiden määrä tai jakautuminen pääomasta, sekä riskin mittaamisen perusteina käytetyt luvut kuten VaR-arvot tai stressitestitulokset sekä hälytysrajat.

Seuranta ja täytäntöönpano perustuvat riskianalyysiin ja valvontaan. Pitoisuusraportointi, reaaliaikaiset kojetaulut sekä hälytykset auttavat havaitsemaan rajojen ylitykset. Kun raja ylittyy, seuraa eskalointi ja korjaavat toimet: positioiden supistaminen, liiketoiminnan rajoittaminen, poikkeuslupien hakeminen ja korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen.

Riski-rajat liittyvät kiinteästi riskinhallintaoikeuksien viitekehykseen ja riskinottohalukkuuden määrittelevään riskisääntöihin. Ne ovat osa kolmen puolustuksen mallia: operatiivinen toimija, riskienhallintatoiminnot ja sisäinen auditointi sekä johdon valvonta.

Esimerkkejä riskirajoista ovat: luottoraja per vastapuoli; kaupankäynti- ja pitoisuusrajat; kokonaiskuilujen ja keskittymisten hallinta; likviditeettiriskien kynnysarvot sekä operatiivisten prosessien häviörajat. Rajojen tarkoitus on torjua liiallista riskinottoa ja tukea kestävää toimintaa.