Rikosprosessi

Rikosprosessi on Suomessa käytettävä termi rikosasioiden tutkinnan, syyttämisen ja käsittelyn oikeudellisesta menettelyjärjestyksestä. Sen tavoitteena on turvata yhteiskunnan oikeusturva ja ratkaista rikosasioita oikeudenmukaisesti sekä tehokkaasti, samalla suojaten epäiltyjen, syytettyjen ja rikosten uhrien oikeuksia.

Rikosprosessin keskeiset vaiheet ovat esitutkinta, syyteharkinta ja oikeudenkäynti. Esitutkinta aloitetaan yleensä poliisin toimesta ja tarvittaessa syyttäjän ohjauksessa; sen aikana kerätään todisteet, kuulustellaan todistajia ja laaditaan esitutkintapöytäkirja. Esitutkinnan päätyttyä syyttäjä päättää, nostetaanko syyte ja millä perusteilla.

Oikeudenkäynti tapahtuu pääsääntöisesti käräjäoikeudessa, jossa syyttäjä esittää syytteen ja todisteet sekä puolustus vastaa niihin. Todistajat kuulustellaan, asiantuntijalausunnot esitetään, ja tuomioistuin ratkaisee onko syyllisyys todistettu sekä määrää rangaistuksen. Joissakin tapauksissa käytetään lautamiehiä; asianosaisilla on oikeus oikeudelliseen apuun.

Päätöksestä voi hakea muutosta hovioikeudelta. Useimmissa tapauksissa valituslupa Korkeimpaan oikeuteen on edellytys sen ottamiselle käsittelyyn. KKO käsittelee lähinnä oikeudellisia kysymyksiä ja valitusvalta on harkinnanvaraista.

Rikosprosessin peruslainsäädäntö on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettu laki sekä siihen liittyvät erityislait. Prosessi noudattaa syyttömyysolettamaa, oikeutta puolustukseen, oikeutta tulkkauspalveluihin sekä oikeutta tulla kuulluksi oikeudenkäynnissä. Lisäksi uhrien oikeudet ja viranomaisten toiminnan julkisuus turvataan lain säännöksillä.