syyttömyysolettamaa

Syyttömyysolettama, usein heijastettuna termillä presumption of innocence, on keskeinen oikeudellisen oikeuden periaate. Sen mukaan epäilty tai syytetty pidetään syyttömänä näin kauan kuin hänen syyllisyytensä on todistettu oikeudessa todistusaineiston perusteella.

Määritelmä ja vaikutukset. Syyttömyysolettama asettaa syyksen todistamisen päävastuun syyttäjälle. Useimmissa oikeusjärjestyksissä todistamisen kriteeri on “oikeudellisesti riittävä todisteista todistaa syyllisyys yli kohtuullisen epäilyn.” Periaate koskee koko rikosoikeudellista menettelyä, mukaan lukien esitutkinta, syyteharkinta ja oikeudenkäynti. Puolustuksella on oikeus informoituun syytteeseen, puolustukseen sekä asianmukaiseen oikeudenmukaiseen käsittelyyn. Varautuminen sekä vähittäiset todisteet ja epäilykset käytetään puolustuksen kannalla; syyttömyyden oletusta ei saa riistää pelkästään epäilyn perusteella.

Kansainvälinen ja kansallinen oikeus. Syyttömyysolettama on vahvistettu useissa kansainvälisissä ja alueellisissa oikeudellisissa asiakirjoissa, kuten YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa (artikkeli 11(1)) sekä Kansainvälisessä ihmisoikeussopimuksessa (ICCPR, art. 14(2)) sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeudenkäyntioikeuksissa (ECHR, artikla 6). Suomessa perustuslaki ja rikosoikeudellinen menettelytakimus heijastavat tätä periaatetta; syyttömyysolettama on olennainen osa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamista.

Merkitys. Periaate turvaa yksilön vapauksia, estää sekävääriä tuomioita että epäedullista kohtelua prosessin aikana sekä lisää yleistä luottamusta oikeusjärjestelmään.