Raskasmetalleja

Raskasmetalleja on termi, jota käytetään kuvaamaan metallisia aineita, joiden toksisuus ja ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Määritelmä ei ole yksiselitteinen; joissakin yhteyksissä raskasmetallit rajataan tiheyteen yli noin 5 g/cm3, toisissa mukaan luetaan tietyt metallit kuten arsenikki. Käsite viittaa usein sekä haitallisiin vaikutuksiin ihmisille ja ekosysteemeille että metallien kykyyn bioakkumuloitua.

Tyypillisiä raskasmetalleja ovat lyijy, elohopea, kadmium, arseeni, kromi, nikkeli, kupari ja sinkki. Monia näistä on sekä elimistölle välttämättömiä pieninä määrinä (esimerkiksi kupari ja sinkki) että haitallisia suurina pitoisuuksina. Tiheitä metalleja esiintyy luonnossa ja ne voivat kulkeutua ympäristöön ihmistoiminnan kautta, kuten kaivostoiminta ja polttoprosessit.

Lähteet ovat sekä luonnollisia että antropogeenisiä: geologiset prosessit, kaivostoiminta, metallinjalostus, polttoaineiden polttaminen ja jätteenkäsittely. Ne voivat kulkeutua maaperään, vesiin ja ilmaan ja aiheuttaa bioakkumulointia tietyissä organismeissa sekä ekosysteemeissä.

Terveyden kannalta raskasmetallit voivat aiheuttaa kroonisia haittoja. Lyijy voi heikentää lasten älykkyyttä ja hermoston kehitystä; elohopea ja kadmium voivat vaurioittaa munuaisia ja hermostoa. Arseeni sekä tietyt kromin yhdisteet liittyvät syöpäriskiin. Altistuminen tapahtuu pääasiassa ruoasta, juomavedestä, ilman hiukkas- ja pölyhaittojen kautta. Lapsilla ja raskaana olevilla henkilöillä riski on suurempi.

Monet maat säätelevät raskasmetalleja säädöksin ja standardein, kuten EU:n REACH-asetuksen sekä vedenlaatu- ja maaperästandardien kautta. Seuranta, riskinarviointi ja puhdistustoimet, kuten pilaantuneiden alueiden kunnostus, ovat keskeisiä toimia ympäristön ja terveyden suojelemiseksi.