Rasituskoetta

Rasituskoe on kliininen tutkimusmenetelmä, jolla arvioidaan sydän- ja verenkiertoelimistön vasteita rasitukseen. Testin tavoitteena on paljastaa mahdollisia sydän- ja verisuonitauteja, arvioida potilaan liikuntakestävyys sekä tukea hoito- ja kuntoutussuunnittelua. Rasituskoetta käytetään sekä diagnostisessa tarkoituksessa että suorituskyvyn ja riskien arvioinnissa.

Testi suoritetaan yleensä pyöräergometrillä tai kävelyteillä ja etenee portaattain kasvavalla rasituksella ennalta määrätyn protokollan mukaan (esim. Bruce-protokolla). Testin aikana seurataan elektrokardiogrammia (EKG), verenpainetta, sykettä ja oireita. Joissakin tutkimuksissa voidaan mitata myös hapenottokykyä (VO2 max) ja kaasujen vaihtoa.

Indikaatioita ovat epäily sydänsairaudesta, preoperatiivinen riskinarviointi sekä uusien oireiden kuten rintakivun, hengenahdistuksen tai uupumuksen syyn selvittäminen. Rasituskoetta käytetään myös kuntoutuksen suunnittelussa ja seurannassa sekä urheilijoiden suorituskyvyn ja palautumisen arvioinnissa.

Vasta-aiheita ovat muun muassa akuutti sydäninfarkti tai epävarma angina, akuutti keuhkoembolia, vakava aortan ahtaus, epäkoordinoitunut arytmia sekä dekompensoitunut vakava sydämen vajaatoiminta. Testi on tehtävä ammattitaitoisessa valvonnassa, jossa on käytettävissä hätävalmius ja elintoimintojen monitorointi.

Tulokset tulkitaan yhdessä potilaan oireiden, testin suorituskyvyn ja protokollan kriteerien kanssa. Työkapasiteetti ilmaistaan usein MET-arvoina tai saavutettuna rasitusmääränä, ja tulkinta huomioi mahdolliset lääkityksen vaikutukset sekä potilaan iän ja kunnon.