Puhelinverkko

Puhelinverkko on telekommunikaatioverkko, jonka tarkoituksena on mahdollistaa puhe- ja dataviestintä sekä tekstipalvelut käyttäjille. Verkko yhdistää loppukäyttäjien laitteet sekä yhteydet ulkomaailmaan ja rakentuu sekä kiinteille että langattomille ratkaisuille. Keskeisiä osia ovat sekä fyysiset siirtoväylät, kuten kupari- ja kuitukaapelit, että radioliikenteeseen sekä signalisointiin ja ohjaukseen käytettävät järjestelmät.

Tyypillinen puhelinverkko rakentuu useisiin kerroksiin: käyttöliittymä- ja liittymäverkko, runkoverkko sekä signalisointi- ja palvelinverkko. Kiinteissä verkoissa liikenne kulkee usein kuparin tai valokaapelin kautta, kun taas langattomissa ratkaisuissa liikenne välitetään tukiasemien ja radioyhteyden kautta. Nykyään suurin osa keskuksista on IP-pohjaisia ja signaali- sekä ohjaustiedot kulkevat digitaalisesti.

Historia: Puhelinverkot kehittyivät manuaalisista vaihtoyhteyksistä automaattisiin vaihtimiin, digitaalisiin kytkimiin ja nykypäivän IP-pohjaisiin keskuksiin. Aikakausien myötä on otettu käyttöön PSTN-verkko, ISDN sekä mobiiliverkkojen 2G, 3G, 4G ja 5G teknologiat. Viestinnässä on yhdistetty puhe, tiedonsiirto ja yhä monipuolisemmat palvelut.

Sääntely ja markkinat: Puhelinverkkoja tarjoavat operaattorit sekä sääntelyviranomaiset. Lainsäädäntö koskee lisensoinnin, verkkojen kattavuuden ja palvelutason varmistamista sekä muun muassa numerointia ja roamingia. Markkinat ovat kilpailulliset ja tekninen kehitys ohjaa investointeja.

Tulevaisuus: IP-pohjaiset keskukset, ohjelmistopohjainen infrastruktuuri ja 5G sekä mahdollisesti tulevat mobiiliverkot muokkaavat puhelinverkkoja. Kehitys painottuu verkkojen hallinnan, virtuaalisoinnin ja viiveen minimoinnin sekä reunaverkkojen hyödyntämisen ympärille.