puhelinverkkoja

Puhelinverkkoja tarkoittaa järjestelmiä, jotka mahdollistavat ääni- ja usein myös dataliikenteen kahden tai useamman osapuolen välillä. Perinteiset puhelinverkot perustuvat kytkentätekniikoihin ja verkonhallintaan, kuten julkiseen tukiasemapohjaiseen puhelinverkkoon (PSTN) ja liityntäpisteisiin sekä signaalinvaihtoon (esim. SS7).

Historiallisesti puhelinverkot kehittyivät mekaanisista kytkimestä elektronisiin ja digitaalisiin järjestelmiin, jolloin käyttöön tulivat aikajakokytkentä (TDM) ja myöhemmin pakettipohjaiset IP-verkot. Matkapuhelinverkot kehittyivät sukupolvittain (GSM, UMTS, LTE, 5G), ja ne sisältävät radioverkon, ydinverkon sekä operaattoreiden väliset yhteydet.

Nykyään monet puhelinverkot ovat IP-pohjaisia (VoIP), ja palvelut toteutetaan IMS-arkkitehtuurilla tai pilvipohjaisilla ratkaisuilla. Taustalla toimivat tekniikat sisältävät reitityksen, laadunvarmistuksen (QoS), salauksen ja numeroinnin hallinnan. Hälytys- ja turvallisuuspalvelut sekä liittymien interkonektio ja sääntely ovat keskeisiä toiminnallisia vaatimuksia.

Sääntely ja standardit määrittävät numerointia, tietoturvaa ja palvelutasoa. Tulevaisuudessa puhelinverkot yhdistyvät yhä tiiviimmin data- ja IoT-verkkoihin, hyödyntävät verkkofunktioiden virtualisointia (NFV) ja ohjelmallista ohjausta (SDN) sekä 5G:n ja sen seuraajien mahdollistamia vähäviiveisiä palveluita.