Projektirahoitukset

Projektirahoitukset ovat rahoitusjärjestelyjä, joissa tietty projekti rahoitetaan erilliselle oikeushenkilölle, usein nimeltä special purpose vehicle (SPV), ja projektin kassavirtoja käytetään velkojen takaisinmaksuun. Tämä malli eroaa yleisestä yritys- tai luottorahoituksesta siten, että rahoitus on ensisijaisesti sidottu projektin tuottoihin eikä sponsorin koko taseeseen.

Keskeisiä piirteitä ovat eristäminen, non-recourse tai limited-recourse -vastuurakenne sekä riskien ja vastuiden jako sopimuksin. Rahoitusosuus muodostuu omasta pääomasta sponsorilta sekä velkainstrumenteista, joita voivat myöntää pankit, rahoituslaitokset, kehitysrahoittajat sekä julkisen sektorin tuki. Projektirahoitus on tyypillisesti suunnattu suuria investointeja varten ja perustu näihin sopimuksiin: rakennus-, toimitus-, käyttö- ja tulokerroksiin liittyviin sopimuksiin sekä ostopäätöksen ja toimitusketjun järjestelyihin.

Sektorikohtaisia käyttökohteita ovat esimerkiksi energia (tuuli-, aurinko- ja muu uusiutuva energia sekä perinteiset voimalaitokset), infrastruktuuri (väylät, sillat, satamat), teolliset projektit sekä sosiaali- ja terveysinfrastruktuuri. Prosessi yleensä sisältää esiselvityksen, liiketoimintasuunnitelman, SPV:n perustamisen, rahoituspäätökset, due diligence -arvioinnin sekä rakennus- ja käyttöönoton vaiheet.

Hyödyt ja riskit jakautuvat: rahoituksen koolla ja riskin siirtämisellä voi olla paremmat mahdollisuudet suurten hankkeiden toteuttamiseen, mutta projektirahoitukseen liittyy korkea rakennus- ja operatiivinen epävarmuus sekä vastapuoliriskejä ja poliittista sääntelyä. Suomessa ja EU-alueella projektirahoituksia käytetään erityisesti energia- ja infrastruktuurihankkeissa sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön muodoissa. Julkinen tuki ja EU-rahoitus voivat täydentää yksityistä rahoitusta.

---