Pinnoitteita

Pinnoitteita ovat ohutkerroksia, jotka on sovellettu kappaleen pinnalle sen ominaisuuksien parantamiseksi. Pinnoitteen tehtävänä on usein lisätä korroosionkestoa, kulutuskestävyyttä, lämpökestoa sekä ulkonäköä ja biokompatibiliteettia. Pinnoitteet voivat olla metallisia, epämetallisia tai komposiittimäisiä, ja niitä voidaan soveltaa erilaisille alustoille kuten metalleille, muoveille ja keramiikalle.

Pinnoitteita luokitellaan niiden koostumuksen mukaan. Metallipinnoitteet kuten nikkeli-, kromi-, sinkki- ja alumiinipinnoitteet tarjoavat usein hyvän kulutuksen- ja korroosionkeston. Keramiikkapinnoitteet, esimerkiksi oksidit ja nitridit, voivat tarjota kovuutta ja lämpötilan kestävyyttä. Polymerpinnoitteet sekä komposiittipinnoitteet voivat puolestaan tuottaa erilaista sähköeristystä, kemiallista kestokykyä tai erityistä visuaalista viimeistelyä.

Pinnoitusmenetelmät jaetaan yleisesti elektrolyyttisiin (galvaanisiin) pinnoituksiin, elektrolyyttivapaisiin pinnoituksiin sekä kemiallisiin ja fysikaalisiin menetelmiin. PVD- ja CVD-pinnoitukset sekä pulveripinnoitus ovat yleisiä tapoja saavuttaa kestäviä ja tarkasti kontrolloitavia kerroksia. Ennen pinnoitusta pinnan valmistelu, kuten puhdistus, karhennus ja mahdollinen esikosketus, parantavat tarttumista ja kerroksen laatua.

Käyttöpainotukset vaihtelevat: auto- ja konepajateollisuus, rakennus- ja elektroniikkasektorit sekä ilmailu ja terveydenhuolto. Pinnoitteen valinta riippuu halutuista ominaisuuksista kuten kovuudesta, korroosionkestävyydestä, lämpötilakestävyydestä ja visuaalisesta lopputuloksesta.

Ympäristö- ja sääntelytekijät vaikuttavat pinnoitusprosesseihin. Monet pinnoitteet voivat sisältää raskasmetalleja, joiden käytöstä ja päästöistä on asetettu rajoituksia sekä turvallisuus- ja kierrätyssäädöksiä. Pinnoitusjätteiden asianmukainen käsittely on olennaista aloilla, joissa ympäristövastuu korostuu.