kovuudesta

Kovuus on aineen vastustuskykyä naarmuuntumista, syöpyvyyttä tai pintaan kohdistuvaa muodonmuutosta vastaan. Se kuvaa, kuinka helposti materiaali kestää pinnanrasitusta ja naarmuja sekä minkälaista kulutusta se kestää käytössä. Kovuus ei kuitenkaan yksin määritä materiaalin kokonaislujuutta, sitkeyttä tai kestävyyttä iskuihin.

Kovuutta mitataan useilla standardoituneilla testeillä. Tavallisimpia ovat Mohsin asteikko sekä erilaiset-indentaatiotestit kuten Vickersin ja Brinellin testit sekä Rockwell-tyyppiset mittaukset. Mohs-luokitus on suhteellinen, helpoin ja karkea, kun taas Vickersin, Brinellin ja Rockwellin menetelmät antavat numeraalisia arvoja tarkemman kvantitatiivisen tiedon. Modernit standardit kuten ISO- ja ASTM-säännökset ohjaavat testien suorittamista ja tulosten raportointia.

Kovuuteen vaikuttavat monimutkaiset tekijät, kuten kemiallinen koostumus, kiderakenne ja mikrostruktuuri sekä valmistus- ja käsittelymenetelmät. Esimerkiksi lämpökäsittelyt, karkaisut, seostaminen sekä kiteen koko ja faasijakauma muuttavat materiaalin kiderakenteen kovuutta. Hall-Pécyyn kaltaiset ilmiöt kuvaavat, miten pienet mikrostruktuurin muutokset voivat parantaa kovuutta.

Kovuutta hyödynnetään laajasti teknisissä sovelluksissa. Eri materiaalit pyritään tekemään kovemmiksi esimerkiksi työkalujen, leikkuupäiden, pinnoitteiden ja kulutusaltaiden kohdalla. Kova materiaali tarjoaa paremman kulutuskestävyysominaisuuden, mutta korkea kovuus voi lisätä haavoittuvuutta halkeilulle ja antaa huonomman iskunkestävyyden. Siksi kovuus arvioidaan yhdessä muiden ominaisuuksien kanssa suunnittelussa ja laatuvalvonnassa.