Perusmetalli

Perusmetalli on metallien ryhmä, jota käytetään kuvaamaan epäjalometalleja, edullisia ja yleisesti saatavilla olevia metalleja suhteessa jalometalleihin. Termi viittaa yleensä metalleihin, joita louhitaan ja jalostetaan laajasti erilaisten teollisten käyttötarkoitusten varalle. Yleisimmät perusmetallit ovat rauta (ja teräs), kupari, sinkki, tina, lyijy sekä nikkeli. Joidenkin lähteiden mukaan alumiini ja magnesium voivat kuulua perusmetalleihin, mutta niitä käsitellään usein erillisinä kevytmetalleina.

Perusmetallit ovat tyypillisesti reaktiivisempia ja alttiimpia korroosiolle kuin jalometallit. Niiden ominaisuudet vaihtelevat laajasti: ne voivat olla hyvän tai keskinkertaisen sähkö- ja lämmönjohtavuuden lisäksi mekaanisesti kovia tai pehmeitä. Ne esiintyvät sekä primaarina louhinnan tuotteina että kierrätysmateriaaleina, ja niiden jalostus sisältää usein sulatusta ja elektrolyysiä.

Käyttökohteita ovat rakentaminen, kone- ja kuljetusvalmistus sekä sähkö- ja elektroniikkateollisuus. Esimerkkejä ovat kuparin käyttö sähköjohtimina ja lämmönvaihtimina, sinkin galvaani, tinan juotoksissa sekä rautapohjaiset terästuotteet ja niiden seokset. Kierrätys on keskeinen osa perusmetallien resurssien hallintaa ja ympäristövaikutusten pienentämistä.

Markkinat seuraavat yleistä talouden kysyntää ja tarjontaa sekä tuotantokustannuksia. Perusmetallien hinnat ja saatavuus määräytyvät suurelta osin teollisen tuotannon tilauksista sekä geopoliittisista tekijöistä, ja kierrätys vaikuttaa niiden pitkän aikavälin toimitettavuuteen.