Peruslähteenä

Peruslähteenä on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan lähdettä, jota tutkimuksessa pidetään perustana tai ensisijaisena datana. Lähteet voivat olla primaarilähteitä, kuten alkuperäiset asiakirjat, äänitteet, artefaktit tai haastattelut, sekä muut suorat ja alkuperäiseen havaintoon perustuvat aineistot. Kun jokin aineisto määritellään peruslähteeksi, sen sisältö muodostaa tutkimuksen pääasiallisen tiedon tai kontekstin, jonka varaan analyysi rakennetaan.

Peruslähteen käytössä korostuvat lähdekritiikki ja kontekstin huomiointi. Tutkijan tehtävä on arvioida lähteen alkuperä, laatu, ajankohta sekä mahdolliset rajoitteet ja virhelähteet. On tärkeää erottaa peruslähde toissijaisista lähteistä (tulkinnat, yhteenvedot), joita voidaan käyttää lisäinformaation tai kontekstin tarjoamiseen, mutta jotka eivät yleensä toimi tutkimuksen ensisijaisena datana.

Hyvän käytännön mukaan peruslähde tulisi dokumentoida huolellisesti: ilmoitetaan sen alkuperä, konteksti, mahdolliset käännökset tai translitteroinnit sekä rajoitteet ja epävarmuustekijät. Lisäksi esitetään tarkat lähdeviitteet ja viitteelliset tiedot, jotta lähteen jäljitettävyys ja luotettavuus voidaan arvioida. Peruslähdettä käytetään laajasti historiassa, humanistisissa ja sosiaalitieteissä sekä arkeologiassa, ja sen oikea-aikaisella käsittelyllä on keskeinen vaikutus tutkimuksen uskottavuuteen.