arkeologiassa

Arkeologia on tutkimusala, joka pyrkii ymmärtämään ihmisen menneisyyttä tutkimalla materiaalisia jäänteitä. Keskeistä on kontekstin tallentaminen: mitä esine on missäkin kerroksessa ja millaisissa yhteyksissä se on yhteydessä ihmisten toimintaan ja ympäristöön. Tutkimus kattaa sekä esihistorialliset että historialliset ajanjaksot, ja sen aineisto koostuu asuinpaikkojen ja hautapaikkojen jäännöksistä, työvälineistä, rakennelmista sekä ekologisista jäännöksistä kuten kasvi- ja eläinperäisistä aineksista.

Kerätty materiaali jaetaan esineisiin (työkalut, esineet), rakennusjäänteisiin sekä ympäristöä kuvaaviin aineistoihin kuten maaperä, kasvi- ja eläinperäiset jäänteet. Kenttä- ja laboratorioanalyysit ovat keskeisiä: kartoitus, kaivaukset, dokumentointi sekä aineistojen säilyttäminen ja historiantulkinnan mahdollistaminen kontekstin kautta. Ajoitusmenetelmät kuten radiohiiliajoitus (C-14), dendrokronologia sekä luminesenssi- ja optiset ajoitusmenetelmät antavat aikaan viitteitä.

Nykyarkeologiassa käytetään digitaalisia työkaluja kuten GIS-kartoitusta, kaukokartoitusta sekä 3D-skannauksia ja kuvantamistekniikoita. Tutkimukset ovat yhä monitieteisiä, ja tulokset yhdistetään kulttuurihistoriallisiin sekä ympäristö- ja talousyhteyksiin.

Arkeologia on sekä suojelun että dokumentoinnin ala: jäännösten säilyttäminen, museointi ja julkaiseminen. Eettiset periaatteet korostavat yhteistyötä yhteisöjen kanssa, kulttuuriperinnön suojaa sekä tutkimuslupia ja mahdollisia repatriointeja.

Arkeologia kattaa tutkimuksen laaja-alaisesti ja pyrkii rakentamaan ymmärrystä ihmisen toiminnasta sekä tuotannossa että rituaaleissa sekä yhteisöjen suhteissa. Tutkimus on kansainvälisesti ja paikallisesti yhteydessä muihin tieteenaloihin, kuten antropologiaan, historiaan ja geologiaan.