primaarilähteitä

Primaarilähteet ovat tutkimuksessa käytettäviä lähteitä, jotka ovat syntyneet tapahtuman tai ilmiön aikana tai joihin liittyy suora kokemus tai todistettava tieto. Ne kuvaavat tapahtumaa sellaisina kuin ne koettiin tai tallennettiin alun perin. Primaarilähteet eroavat sekundaarilähteistä, jotka tulkitsevat tai kokoavat primaarilähteitä uusiksi.

Esimerkkejä primaarilähteistä ovat: asiakirjat ja viranomaislähteet (kirjeet, muistot, pöytäkirjat), silminnäkijälausunnot ja päiväkirjat, valokuvat, kartat ja piirustukset, artefaktit sekä muut fyysiset esineet sekä alkuperäiset tutkimus- ja tilastotulokset sekä äänitteet ja videot.

Primaarilähteitä käytettäessä on tehtävä lähdekritiikki: arvioidaan tekijä ja tarkoitus, konteksti ja aikakauden käytännöt sekä mahdolliset puutteet, vääristymät tai katkelmat. Tärkeää on autenttisuuden, kronologian ja käännösten varmistaminen sekä lähteiden provenance eli alkuperäisen omistuksen ja hallussapidon selvittäminen.

Saatavuus vaihtelee; arkistot, kirjastot, museoiden kokoelmat ja digitaaliset kokoelmat tarjoavat primaarilähteitä. Käyttöön liittyy myös käytön oikeudelliset ja eettiset rajoitukset: tekijänoikeus, yksityisyyden suoja, kulttuurinen herkkyys ja säilyvyys.

Viitteissä primaarilähteet merkitään tarkasti alkuperäisen lähteen tiedoin sekä mahdollisten painosten, transkriptioiden ja kokoelman kontekstin mukaan.