Perushiukkaset

Perushiukkaset (engl. pericytes) ovat pienikokoisia tukisoluja, jotka kiertävät kapillaarien ja pienten laskimoiden endoteelisoluja basaalimembraanin ympäröimissä tiloissa. Ne muodostavat läheisen, mahdollisesti kontaktin endoteelien kanssa ja osallistuvat mikroverisuoniston rakenteen ylläpitoon.

Soluilla on pitkäjänteisiä prosesseja ja ne voivat ilmentää useita markkereita, kuten PDGFR-β, NG2 (CSPG4), desmin sekä osittain α-SMA, vaihdellen kudoksen ja tilan mukaan. Näiden merkkien ilmentyminen auttaa tunnistamaan perishiukkaset tutkimuksissa ja kuvantamistutkimuksissa.

Keskeisiä tehtäviä ovat kapillaarien vakauden ja läpäisevyyden säätely, verisuonten verenvirtauksen modulaatio sekä angiogeneesiin ja paranemiseen vaikuttaminen. Erityisesti verisuoniston kehityksessä ja verinäyttämien vahvistamisessa perishiukkaset toimivat yhteistyössä endoteeli- ja muiden soluryhmien kanssa. Aivoissa ne auttavat ylläpitämään veri-aivoestettä ja estämään vuotoja.

Kehitys ja alkuperä ovat monisyisiä: perushiukkaset ovat tavallisesti mesenkimaalisen alkuperää, ja niiden tarkka alkuperä sekä esiintyvyys vaihtelevat kudoksittain; aivoissa osalla perishiukkasista saattaa olla neural crest -perintöä. Tämä heterogeenisyys heijastuu sekä funktionaalisissa että markerijakaumien eroissa.

Kliinisesti perishiukkasilla on merkittävä rooli: niiden toiminnan häiriöt liittyvät esimerkiksi diabeteksen retinopatiaan, krooniseen verisuonivaurioon sekä kasvainten angiogeneesiin ja vuotoihin. Tutkimus lisää ymmärrystä niiden roolista verisuoniston homeostaasissa ja havainnoi mahdollisia terapeuttisia kohteita PDGFR-β:n, NG2:n ja muiden markkereiden kautta.

Historian valossa perushiukkaset on kuvattu jo 1800-luvulla endoteelitason ympäröivinä soluina; Rougetin kuvaukset 1870-luvulla ovat varhaisvaiheita, mutta nykyinen ymmärrys perustuu monipuoliseen mikroskooppiseen ja molekyylitason tutkimukseen.