Palokaasujen

Palokaasut ovat kaasumaisia aineita, jotka voivat muodostaa syttyvän seoksen ilman kanssa ja syttyä kipinästä, liekistä tai kuumuudesta. Palovaara riippuu kaasun pitoisuudesta ilmassa sekä olosuhteista kuten lämpötilasta, paineesta ja seoksesta. Yleisesti palokaasut muodostavat alimmainen syttymispitoisuus (LFL) ja ylempi syttymispitoisuus (UFL) -rajojen väliseen alueeseen kuuluvan seoksen; kun pitoisuus on näiden rajojen sisällä, seos voi syttyä.

Esimerkkejä palokaasuista ovat metaani, etaani, propaani, butaani, vety ja asetyleeni. Osa kaasuista on kevyempiä kuin ilma ja kohoaa helposti ylös, kun taas osa on raskaampia ja saattaa kerrostua maahan. Tiheydet suhteessa ilmaan sekä ilmanvaihto, olosuhteet ja seoksien laatu vaikuttavat palon todennäköisyyteen ja leviämiseen.

Käyttö ja varastointi: Palokaasuja käytetään teollisuudessa ja laboratorioissa polttoaineina, raaka-aineina sekä erilaisissa hitsa- ja leikkuuprosesseissa. Niiden varastointi tapahtuu tarkoitukseen hyväksytyissä säiliöissä, jotka on asianmukaisesti merkitty, maadoitettu ja erillään syttyvistä aineista sekä lämpölähteistä. Tilojen on oltava tehokas ilmanvaihto, ja alueilla voidaan käyttää kaasuhälyttimiä sekä säännöllisiä tarkastuksia ja huoltoa.

Lainsäädäntö ja standardit: Palokaasujen käsittelyä säätelevät kansalliset ja kansainväliset standardit sekä yritysten turvallisuusohjeet. Turvallisuustiedotteet (SDS) sekä asianmukaiset merkinnät ohjaavat käyttöä ja varoittavat haitoista. Koulutus, riskinarviointi ja asianmukaiset suojatoimenpiteet ovat olennaisia osa palokaasujen turvallista käsittelyä.