kaasuista

Kaasut ovat yksi aineen tiloista. Niiden hiukkaset liikkuvat vapaasti, täyttävät koko tilan ja niillä on matala tiheys verrattuna nesteisiin. Kaasut ovat helposti puristettavissa ja laajenevat tilan mukaan. Lisäksi kaasut diffundoituvat nopeasti ja sekoittuvat toisiinsa, mikä mahdollistaa homogeeniset seokset.

Idealikaasun laki PV=nRT kuvaa kaasujen yleistä käyttäytymistä: paine P, tilavuus V, määrä n ja lämpötila T ovat yhteydessä toisiinsa. R on kaasuvakio. Todellinen käyttäytyminen poikkeaa näistä perusperiaatteista erityisesti suurilla paineilla tai matalilla lämpötiloilla, jolloin voidaan käyttää van der Waalsin tilayhtälöä tai muita korjausmenetelmiä. Seoksissa osapaineet noudattavat Daltonin lakia.

Yleisimmät esimerkkikaasut ovat typpeä (N2), happea (O2), hiilidioksidia (CO2), argon (Ar), helium (He) ja vety (H2). Ilmakehä koostuu suurimmaksi osaksi typestä ja hapesta; noin 78 prosenttia on N2:ta ja noin 21 prosenttia O2:ta, sekä pieniä määriä argonia, CO2 ja muita kaasuja.

Kaasuja hyödynnetään laajasti teollisuudessa ja arjessa: hengitys, palaminen, jäähdytys ja kylmäaineet, tuotantoprosessit sekä ilman erotusmenettelyt kuten tislaus. Turvallisuus on tärkeää erityisesti paineastioiden käsittelyssä, sillä kaasut voivat olla palavia, myrkyllisiä tai aiheuttaa tukahduttamisen riskin.

Ilmaston kannalta kasvihuonekaasut, kuten hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O), vaikuttavat ilmakehän lämpötilaan. Näiden päästöjen hallinta ja vähentäminen on keskeinen osa ympäristötoimia.