PCRpohjaisten

PCRpohjaisten tarkoittaa suomenkielistä termiä, jolla viitataan menetelmiin, joita ohjaa polymeraasi-ketjureaktio (PCR) nukleiinihappojen amplifiointiin ja tunnistamiseen. Termi kattaa sekä perinteiset PCR-menetelmät että PCR:ään perustuvat muunnelmat, kuten reaaliaikainen PCR (qPCR) ja digitaalinen PCR (dPCR). Näissä lähestymistavoissa nukleiinihapot monistetaan nopeasti ja tarkasti riittävän määrän kopiolle analyysin mahdollistamiseksi.

Käyttökohteita ovat kliininen diagnostiikka patogeenien tunnistamiseen, geenien ilmaisun analysointi sekä genotyyppaus; tutkimuksessa, elintarviketurvallisuudessa ja ympäristön monitoroinnissa sekä oikeuslääketieteessä.

Edut ja rajoitteet: PCR tarjoaa korkean herkkyyden ja laajan dynaamisen alueen sekä mahdollistaa nopean ja spesifin tunnistamisen sekä monikertaisen analyysin. Rajoitteina ovat herkkyys kontaminaatiolle, vaativat huolella suunnitellut primerit, kustannukset sekä mahdolliset epävarmuudet tulkinnassa, mikäli näytteisiin sisältyy inhibiittoreita tai näytteenlaatu on heikko.

Historia: PCR kehitettiin 1980-luvulla, Kary Mulliksen johdolla 1983. Sen jälkeen reaaliaikainen PCR yleistyi 1990-luvulla ja digitaalinen PCR 2000-luvulla. PCR-pohjaiset menetelmät ovat laajentaneet mahdollisuuksia diagnostiikassa ja biotieteissä.

Näin ollen PCRpohjaisten lähestymistapojen rooli nykyaikaisessa nukleiinihappoanalyysissä on keskeinen, tarjoten sekä diagnostisia että tutkimuksellisia etuja.