Oksaalihappo

Oksaalihappo, kemialliselta nimeltään oksaalihappo (moolikaava C2H2O4, joskus kirjoitetaan H2C2O4), on orgaaninen di-karboksihappo. Siinä on kaksi karboksyyliryhmää, joten se on vahva monoprotoninen ja diprotisen hapon ominaisuuksiltaan. Sen kaksi pK_a-arvoa ovat noin 1,23 ja 4,19. Oksaalihapon suolat tunnetaan oksalaatteina, ja sen vesiliukoinen porras mahdollistaa erilaisten suola- ja kompleksointiyhdisteiden muodostumisen.

Luontainen esiintyminen ja rakenne: Oksaalihappoa esiintyy luonnossa monissa kasveissa, sekä vapaana että oksalaattina. Kasveissa se voi kerääntyä kalsiumoksalaattina, joka muodostaa kiteitä solukudoksiin. Tämän vuoksi joissakin kasveissa, kuten tietyissä lehdissä ja varsinkin runsaasti oksalaattia sisältävissä kasveissa, voi esiintyä kiteisiä oksalaatteja.

Ominaisuudet: Oksaalihappo on väritön, kiteinen ja hyvin vesiliukoinen aine. Se muodostaa sekä vapaana että suoloina merkittäviä kelatoivia yhdisteitä, joissa oksalaatti-ioni voi sitoa metalli-ioneja.

Käyttö ja sovellukset: Teollisuudessa oksaalihappoa käytetään puhdistus- ja valkaisuaineena sekä metallien pintakäsittelyissä, esimerkkinä rustinpoisto ja kiillotustilanteet. Laboratoriossa sitä käytetään vahvana happona sekä standardina titan- ja kvantitatiivisissa titraatioissa sekä kemiallisissa reagensseina. Oksalaattiyhdisteet toimivat myös kelatoivina ligandeina monien metallien kanssa. Tässä yhteydessä aine esiintyy ensisijaisesti suurina pitoisuuksina teollisissa valmisteissa ja laboratoriokäytössä.

Turvallisuus ja ympäristö: Oksaalihappo on myrkyllinen, ja sen nauttiminen tai suurialtistus voi aiheuttaa vakavaa ärsytystä sekä munuaisten toiminnan häiriöitä. Pitkäaikainen tai suurina annoksina tapahtuva altistus voi johtaa kalsiumoksalaattikiven muodostumiseen. Siksi sitä tulee käsitellä asianmukaisilla suojavarusteilla ja varmistaa asianmukainen hävittäminen ja ympäristöaltistuksen minimoiminen.