titraatioissa

Titraatioissa viittaa ruudulla näkyvään tekstiin, joka esittää elokuvan tai ohjelman puheen sekä mahdolliset äänitehosteet ja muut vihjeet. Tällainen teksti voi tarjota käännöksen toiselle kielelle sekä parantaa saavutettavuutta kuulovammaisille ja muille katsojille, jotka tarvitsevat lisäselvityksiä. Titraatioiden tarkoituksena on synnyttää uskottava ja ymmärrettävä kokonaisuus, jossa puhe ja visuaaliset elementit tukevat toisiaan.

Erityyppisiä titraatioita ovat yleiset dialogititraatiot, jotka esittävät asiallisen puhuttujen lauseiden sisällön, sekä kuulovammaisille suunnatut SDH-titraatiot, jotka sisältävät ääni- ja taustakuvailuja sekä puhujien erottelua. Lisäksi on käytössä käännöksiä varten laaditut vieraskieliset titraatiot sekä tekstitys, joka tukee ohjelman alkuperäistä ääniraitaa. Titraatioihin voidaan merkitä puhujatunnukset, viitteet taustakuvauksiin sekä [äänet] tai (kommentit) muodossa esitetyt ohjeet.

Ajoitus ja kielioppiset käytännöt ovat keskeisiä titraatioissa. Ruudulla on yleensä enintään kaksi riviä kerrallaan, ja kunkin rivin pituus rajoittuu noin 30–40 merkin mittaiseksi, jotta lukeminen on vaivatonta. Titraatioiden aloitus ja lopetus ajoitetaan suoraan puheen aikana, ja rivinvaihdot tapahtuvat yleensä lauseiden tai merkityksellisten ajatusten paikkeilla. Kieliasu pyrkii selkeyteen ja oikeakielisyyteen; merkinnät kuten [nauraa] tai (musiikki) auttavat ymmärtämään äänimaailmaa.

Teknisiä toteutuksia varten titraatioita tallennetaan useisiin formaatteihin, kuten SRT, WebVTT ja TTML, joita näytönohjain tai suoratoistoalusta tukee. Suomessa titraatioita tarjotaan sekä kotimaisille että kansainvälisille sisällöille monilla kielivaihtoehdoilla, ja niitä hyödynnetään sekä televisiossa että striimauspalveluissa esteettömyyden parantamiseksi.