kalsiumoksalaattikiven

Kalsiumoksalaattikivi on yleisin virtsateiden munuais- tai virtsatiekiven tyyppi. Kiven pääainesosa on kalsiumoksalaatti, ja se muodostuu, kun virtsan kalsium- ja oksalaattipitoisuudet ylittävät kivenmuodostumiseen tarvittavan tasapainon. Kivet voivat esiintyä munuaisissa, virtsatiehyissä tai virtsarakossa, ja ne ovat usein radiologisesti näkyviä.

Kiven muodostuminen johtuu virtsan ylisuuresta kyllästymisestä oksalaatin ja kalsiumin suhteen. Oksalaattia tulee sekä ravinnosta että elimistön aineenvaihdunnasta, ja kalsiumin määrä virtsassa sekä virtsan tilavuus vaikuttavat tasapainoon. Riskiä lisäävät muun muassa pienentynyt virtsan tilavuus, korkea natriumin tai proteiinien saanti, oksalaatin rikas ruokavalio (esimerkiksi pinaatti, punajuuri, pähkinät, suklaa, teet) sekä suoliston toimintahäiriöt, jotka lisäävät oksalaatin imeytymistä. Taustalla voi olla myös häiriöitä kalsiumin tai oksalaatin aineenvaihdunnassa.

Oireet vaihtelevat; suurin osa kivilöydöistä aiheuttaa kovaa, vyöryvää kipua alavatsan tai kylkiluiden alueella sekä mahdollisesti verta virtsassa, pahoinvointia tai oksentelua. Diagnoosi perustuu kuviin ja tutkimuksiin: ei-eritteinen tietokonetomografia (CT) on nykyisin kultastandardi kivien havaitsemisessa, mutta kalsiumoksalaattikivet ovat usein näkyviä myös röntgenkuvissa. Virtsan tutkimukset ja virtsakyvyn arviointi voivat täydentää diagnoosia.

Hoito riippuu kivien koosta ja sijainnista. Pienet kivet voivat usein kulkeutua virtsan mukana itsestään; nesteittäminen ja kipulääkitys ovat ensisijaisia hoitomuotoja. Tarvittaessa käytetään lääkehoitoa kivun helpottamiseen tai kivien virtsavirtaan helpottamiseen (esim. alfa-adrenergiset salpaajat). Jos kivi on suuri, sijainti ei mahdollista spontaania kulkeutumista tai kivun hallinta epäonnistuu, vaihtoehtoina ovat uraanori skoopillinen litotripsia, ulkoinen sokkilithotripsia tai perkutaaninen nefrolitotomia.

Ehkäisy perustuu riittävään nesteytykseen sekä ruokavalion muokkaamiseen. Tavoitteena on virtsan koli: juo runsaasti vettä päivittäin, pidä virtsan tilavuus riittävänä ja rajoita oksalaatin ja natriumin saantia tarvittaessa. Kohtuullinen kalsiumin saanti aterioiden yhteydessä voi sitoa oksalaattia suolistossa, mikä vähentää oksalaatin imeytymistä. Lisähoitona voidaan käyttää sitraattia erityistapauksissa sekä hoitaa mahdolliset metaboliset riskit.