röntgenkuvissa

Röntgenkuvat ovat radiografisia kuvia, jotka muodostuvat, kun röntgensäteet läpäisevät kehon tai esineen ja tallentuvat kuvauslaitteelle, kuten filmille tai digitaaliselle sensorille. Eri kudosten kyky absorboida säteilyä vaihtelee, mikä antaa kuvalle kontrastia ja mahdollistaa rakenteiden erottamisen.

Lääketieteessä röntgenkuvia käytetään pääasiassa diagnostiikassa. Niillä voidaan arvioida luuston vammoja, hampaiston tilaa sekä keuhkojen ja sydämen rakennetta ja toimintaa, sekä kartoittaa vatsan ja lantion alueiden ongelmia. Eri projektioilla ja joskus kontrastiaineilla voidaan korostaa peittyneitä rakenteita.

Säteilyn turvallisuus on keskeinen osa röntgenkuvauksia. Röntgensäteily on ionisoivaa, joten annosta pyritään minimoimaan periaatteella ALARA (as low as reasonably achievable). Käytetään lyijysuojauksia, suojapeitteitä sekä potilaan raskausmahdollisuuden selvittämistä ennen kuvauksia.

Röntgenkuvien nimi juontuu tutkimuksen keksijästä Wilhelm Conrad Röntgeniin; vuonna 1895 hän julkaisi ensimmäisen röntgenkuvan, joka kuvasi hänen vaimonsa kättä. Tämän keksinnön myötä röntgenkuvat ovat käsittäneet keskeisen osan modernia lääketiedettä.

Nykyaikaisessa käytössä suurin osa röntgenkuvista on digitaalisia: kuvat tallentuvat digitaalisesti ja niitä voidaan käsitellä, arkistoida ja jakaa helposti. Tämä on parantanut kuvanlaatua ja mahdollistanut pienemmät annokset sekä nopeamman diagnosoinnin.