projektioilla

Projektioilla tarkoitetaan kartografiassa ja tietokonegrafiikassa menetelmiä, joilla maapallon kolmiulotteinen pinta esitetään kahdellaulotteisella kartalla. Projektioissa syntyy vääristymiä, ja ne voivat vaikuttaa kulmiin, pinta-alaan, etäisyyksiin tai suuntiin. Tästä johtuen eräillä projekteilla pyritään säilyttämään jokin ominaisuus mahdollisimman hyvin, kun toisista joudutaan luopumaan.

Projektioiden valintaa ohjaavat usein se, mikä ominaisuus on kartassa tärkeintä. Tyypillisiä tavoitteita ovat kulmien säilyttäminen (conformal), pinta-alan säilyttäminen (equal-area), etäisyyksien säilyttäminen (equidistant) sekä suuntien säilyttäminen (preserve direction). Mikä ominaisuus kussakin projektiossa painottuu, määrittää sen soveltuvuutta tiettyyn käyttötarkoitukseen ja alueeseen.

Yleisimmät projektioiden perheidt ovat muun muassa: mercatorin projektion, joka säilyttää kulmat ja sopii navigointiin, mutta vääristää pinta-aloja suurilla leveysasteilla; Petersin projektion, joka korostaa pinta-alaa; Lambertin konforminen projektion sekä Albersin yhtenäis-pinta-projection, jotka ovat tasapainoisia valintoja suurille alueille. Muita tunnettuja ovat Mollweide ja Robinsonin kompromissiprojektiot, joita käytetään yleismittakaavaisissa maailmankartoissa.

Käytännössä projektioita käyttää GIS-ohjelmistot, karttaprojektioiden hallitsevat koordinaattijärjestelmät sekä verkkokarttojen järjestelmät. Esimerkkeinä yleisesti käytetyistä projekteista ovat Web Mercator (EPSG:3857) ja maantieteellinen koordinaattijärjestelmä WGS84 (EPSG:4326).

Historiaan kuuluvat kehitysvaiheet 1500-luvulta eteenpäin, kun kartografit kuten Gerard Mercator kehittivät ratkaisuja maapallon pallon ja tasaisen kartan väliin. Nykyisin projektioita valitaan tarkasti käyttötarkoituksen mukaan, ja digitaalinen karttastusto käyttää erilaisia projekteja samanaikaisesti.