kiillotustilanteet

Kiillotustilanteet ovat pinnan kiillotukseen liittyviä tilanteita ja konteksteja, joissa viimeistely on osa tuotteen valmistusta tai käsityötä. Niiden tarkoituksena on parantaa pinnan laatua: poistaa naarmuja ja epäpuhtauksia, lisätä tasaisuutta sekä saada kiilto tai heijastuskyky halutulle tasolle. Eri tilanteet voivat vaatia erilaisia menetelmiä ja aineita.

Käytännössä kiillotustilanteet jaetaan usein ennen ja jälkeen esikäsittelyn sekä lopullisen kiillottamisen välillä. Materiaalit, joille kiillotusta sovelletaan, vaihtelevat metallista (mm. teräs, ruostumaton, alumiini) kiviin ja keramiikkaan, lasiin, muoviin sekä puuhun. Jokaiselle materiaalille valitaan tarkoituksenmukaiset kiillotusaineet, hiomalaikat ja pyöritystehot.

Tyypillisiä kiillotustapoja ovat käsin kiillotus pienillä tarvikkeilla, koneellinen kiillotus kiillotuspäillä tai buffingilla sekä hionta- ja kiillotussarjojen yhdistelmät. Erityistapoja voivat olla metallien elektro- tai kemiallinen kiillotus, jotka parantavat pintaa ns. korroosionkestävyyden tai estetiikan vuoksi.

Laatu varmistetaan mittaamalla pinnan karheus (Ra) sekä kiillon taso. Näytteitä arvioidaan visuaalisesti sekä kiillon mittauksilla; standardit ja toleranssit määrittelevät, milloin kiillotus on hyväksytty.

Turvallisuus ja ympäristö huomioidaan kiillotuksessa: käytetään suojaimia, tarjotaan tulojenpoistoa pölylle ja kemikaaleille sekä hallitaan jätteet asianmukaisesti. Kiillotustilanteet ovat siten keskeinen osa laadukasta pinnan viimeistelyä useilla aloilla.