kiillotusta

Kiillotus (kiillotusta) on pinnan viimeistelyprosessi, jossa materiaalin pienet epätasaisuudet poistetaan ja saavutetaan kirkas, kiiltävä pinta. Kiillotusta käytetään laajasti korujen ja jalometallien valmistuksessa, lasin, kiven, puun sekä muovien työssä, sekä autoteollisuudessa, kone- ja rakennusaloilla. Se on usein seuraava vaihe viimeistelyssä hionnan jälkeen.

Prosessi etenee yleensä useissa vaiheissa. Ensin tehdään esihionta, jolla tasoitetaan suuret epätasaisuudet. Tämän jälkeen siirrytään yhä hienompiin hiomisaineisiin ja lopulta kiillotukseen, jossa pehmeillä kiillotusalustoilla ja kiillotusaineilla pyritään saavuttamaan peilinkaltainen viimeistely. Kiillotuksessa voidaan käyttää aineita kuten alumiinioksidia, ceriumoksidia, timanttipastoja sekä rougea. Joissakin prosesseissa hyödynnetään myös lapping-tekniikkaa.

Koneistuksessa käytetään kiillotuskoneita, joissa on vaihdettavia kiekkoja (felttikiekot, tekstiili- ja muut pehmeät alustat) sekä jäähdytys- tai voiteluaineita lämpenemisen hallitsemiseksi. Materiaalit, joita kiillotetaan, ovat metallit, lasi, kivi, puu ja muovit. Laadun varmistamisessa seurataan pinnan karheutta (Ra) sekä ulkonäkö, jotta saavutetaan haluttu kiilto ja tasaisuus.

Sovellukset kattavat korujen ja jalometallien pintojen viimeistelyn, koneiden ja työkalujen osien viimeistelyn sekä lasi- ja kivipinnoitteiden tai autoympäristön maalipinnan hoidon. Turvallisuusnäkökohdat korostavat lämpenemisen hallintaa, pölyn ehkäisyä sekä suojavarusteiden käyttöä.