Oikeusperustan

Oikeusperusta on käsite, jota käytetään kuvaamaan oikeusjärjestyksen perustavaa legitimiteettia ja normatiivista pohjaa. Se viittaa niihin normeihin ja periaatteisiin, joiden nojalla lait ja viranomaisten päätökset saavat oikeudellisen voiman. Oikeusperusta voidaan tarkastella sekä kansallisessa että kansainvälisessä kontekstissa, ja se määrittää, mitkä säännöt ovat ensisijaisia sekä miten oikeus valvoo valtakoneiston toimintaa.

Tyypillisesti oikeusperustan muodostavat perustuslaki, lainsäädäntö ja muut korkeammat normit, sekä kansainvälinen oikeus ja EU-oikeus, jotka vaikuttavat suomalaisessa oikeudessa. Lisäksi oikeusperustaan sisältyy oikeuskäytäntö ja oikeusfilosofiset periaatteet, kuten oikeudenmukaisuus ja oikeudenlainen hallinto. Suomen oikeusjärjestyksessä perustuslaki nähdään ylimpänä normina, ja kansainväliset sekä EU-oikeudelliset säännöt voivat vaikuttaa suoraan tai välillisesti lainsäädäntöön.

Oikeusperustan funktio on antaa julkisen vallan käytölle oikeudellinen pohja, turvata yhdenvertaisuus ja oikeusvarmuus sekä ohjata tulkintaa ja oikeudellista kontrollia. Se on dynaaminen kokonaisuus, jossa perustuslain muutokset, kansainvälisen sopimusoikeuden sitoutuminen sekä oikeuskäytännön kehitys voivat muuttaa perustaa ajan mittaan.

Keskeisiä teemoja oikeusperustan keskusteluissa ovat perustuslakien muuttamisen rajat, oikeuksien suojan laajentaminen sekä kansainvälisen yhteistyön ja EU-oikeuden vaikutusten arviointi. Viimeaikaiset kehitykset voivat vaikuttaa siihen, miten oikeusjärjestyksen legitimiteetti nähdään.

Katso myös: Perustuslaki, Oikeusjärjestys, Lainsäädäntö, Kansainvälinen oikeus, EU-oikeus, Oikeuskäytäntö, Oikeusfilosofia.