EUoikeudelliset

EU-oikeudelliset viittaavat Euroopan unionin oikeuteen ja sen soveltamiseen liittyviin ilmiöihin. Ne kattaa EU:n oikeusjärjestyksen sekä sen vaikutukset jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön. Keskeinen lähde on EU-sopimukset, erityisesti TEU ja TFEU, sekä sekundaarilainsäädäntö: asetukset, direktiivit ja päätökset, sekä oikeuskäytäntö. EU-oikeudella on etusija kansalliseen lainsäädäntöön ja se voi vaikuttaa sekä lainsäädäntöön että oikeuskäytäntöön.

Lähteet ja oikeudelliset keinot: TEU, TFEU, asetukset, direktiivit, päätökset, suositukset sekä Euroopan unionin perusoikeuskirja. Tärkeä mekanismi on oikeudellinen tulkinta, kuten direktiivien kansallinen täytäntöönpano ja suora vaikutus niissä tapauksissa, joissa se on mahdollinen.

Keskeiset toimijat ovat EU:n tuomioistuin (Euroopan unionin tuomioistuin, EUT), sekä EU:n komissio, neuvosto ja parlamentti. Kansalliset tuomioistuimet soveltavat EU-oikeutta ja voivat esittää ennakkoratkaisupyynnön (267 TFEU).

Käytännön sovellukset kattavat kilpailuoikeuden, sisämarkkinat, valtiontuen valvonnan, vapaan liikkuvuuden, kuluttajansuojan sekä ympäristö- ja tietosuoja-asioihin liittyvän säädöksen. EU-oikeudelliset ajavat lisäksi rikkomusmenettelyjä ja valvontamekanismeja, jotka varmistavat oikeuden noudattamisen jäsenvaltioissa.

Nykypäivänä EU-oikeudellisten osaaminen on oleellista oikeus- ja hallintotieteessä sekä monilla aloilla liiketoiminnassa, joissa rajat ylittävä sääntely vaikuttaa päätöksiin ja käytäntöihin.