Ohjelmistomäärittelyissä

Ohjelmistomäärittelyissä tarkoitetaan prosessia ja dokumentteja, joilla kerätään, jäsennetään ja ilmoitetaan ohjelmiston vaatimukset sekä niihin liittyvät rajoitteet. Määrittely on osa laajempaa vaatimustenhallinnan kokonaisuutta ja sen tarkoituksena on varmistaa, että sidosryhmien tavoitteet siirtyvät selkeiksi, työstettävissä oleviksi vaatimuksiksi ja lopulta toteutettavaksi ohjelmistoksi.

Vaatimukset jaotellaan usein toiminnallisiin ja ei-toiminnallisiin vaatimuksiin. Toiminnalliset vaatimukset kuvaavat, mitä ohjelmisto tekee (toiminnot, laskentamallit, tiedon käsittely), kun taas ei-toiminnalliset vaatimukset määrittelevät ominaisuuksia kuten suorituskyky, luotettavuus, käytettävyys, turvallisuus ja yhteensopivuus. Määrityksissä käsitellään myös ulkoisia rajapintoja, tiedon rakenteita sekä data-säilytystä ja hallintaa. Lisäksi voidaan huomioida lain- ja säädösten sekä organisaation sisäisten rajoitteiden asettamat vaatimukset.

SRS-dokumentti (software requirements specification) on yleisesti käytetty muoto ohjelmiston vaatimusten tallentamiseen. Sen sisältö voi kattaa projektin tarkoituksen, järjestelmän yleiskuvan, yksityiskohtaiset toiminnalliset ja ei-toiminnalliset vaatimukset, ulkoiset ja sisäiset rajapinnat, riippuvuudet sekä sovellettavat standardit. Hyviä käytäntöjä ovat vaatimusten priorisointi, selkeys ja johdonmukaisuus sekä jäljitettävyyden ja hyväksymiskriteerien määrittäminen. Viitekehyksiä ovat esimerkiksi IEEE 29148-2018 ja ISO/IEC/IEEE 12207, jotka ohjaavat dokumentaation rakennetta ja vaatimusten hallintaa.

Vaatimusten määrittelyprosessi sisältää vaatimustenkeruun, analyysin ja tarkennuksen sekä lopuksi kirjoittamisen ja validoinnin. Usein käytetään malleja kuten käyttötilanteet tai käyttäjätarinat sekä hyväksymiskriteereitä. Jäljitys sekä muutoksenhallinta varmistavat, että vaatimukset pysyvät ajan tasalla ja sovelluskehitys voidaan linjata testaukselle ja laadunvarmistukselle.

Merkitys: selkeä ohjelmistomäärittely vähentää epäselvyyksiä, parantaa sidosryhmien yhteistoimintaa ja toimii perustana suunnittelulle, toteutukselle sekä testaukselle. Haasteita ovat epäselvyyden torjuminen, laajuuden hallinta ja vaatimusten muuttuminen projektin aikana.