Obstruktioita

Obstruktioita tarkoittaa tilaa, jossa kehon luonnollinen käytävä estyy tai tukkeutuu. Tukokset voivat esiintyä missä tahansa elimistössä, mutta yleisimmin ne koskevat ruoansulatus-, hengitys-, virtsa- ja sappiteitä. Oireet ja vakavuus riippuvat sijainnista ja syystä.

Obstruktioita jaotellaan mekaanisiin ja toiminnallisiin. Mekaaninen tukos johtuu fyysisestä esteestä, kuten adhesioista kiinnitysarpien vuoksi, tyrästä, kasvaimesta tai kivestä. Toiminnallinen obstruktio johtuu motiliteetin häiriöistä, kuten ileuksesta, jossa suolisto ei liiku normaalisti.

Ruoansulatuskanavassa tukoksia aiheuttavat yleisimmin adhesiot, tyrät, kasvaimet sekä divertikulaariset muutokset. Hengitysteissä tukokset voivat johtua vierasesineestä, turvotuksesta, kasvaimista tai tulehduksista. Virtsateissä tukokset voivat johtua virtsakivistä tai ahtaumista; sappiteissä tukos syntyy usein sappikivistä tai kasvaimista.

Oireet riippuvat tukoksen sijainnista: ruoansulatuskanavassa kipu, oksentelu, vatsan turvotus sekä ulosteen ja kaasun kulun väheneminen; hengitysteissä hengenahdistus ja hengityksen muutokset; virtsateissä kipu ja virtsaamisen muutokset. Oireet voivat kehittyä nopeasti tai vähitellen.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon ja kuvantamiseen: röntgen-, ultraääni- tai tietokonetomografiatutkimukset sekä laboratorionäytteet tukevat sijainnin ja syyn arviointia.

Hoidon tavoitteena on elvyttävä tuki ja tukoksen poistaminen. Mekaanisessa tukoksessa hoito on usein nestehoitoa ja elektrolyyttien tasapainon korjausta; usein tarvitaan kirurginen tai endoskooppinen toimenpide tukoksen poistamiseksi. Ileuksessa hoito aloitetaan conservatiivisesti; operaatio on tarpeen, jos tila ei parane tai kehittyy iskemi.

Ennuste riippuu tukoksen tyypistä ja hoidosta sekä ajoituksesta. Ehkäisy keskittyy riskitekijöiden hallintaan, adheesioiden vähentämiseen kirurgian jälkeen sekä varhaisen diagnoosin mahdollistamiseen.