Näönmenetyksiä

Näönmenetyksiä tarkoittaa tiloja, joissa näkö heikkenee tai katoaa osittain tai kokonaan. Vaurio voi olla tilapäinen tai pysyvä, äkillinen tai kehittyä hitaasti. Taustalla voivat olla silmän rakenteiden sairaudet, näköheron vauriot tai aivojen näköalueen toimintahäiriöt.

Äkillinen näönmenetys on lääketieteellinen hätä. Yleisiä syitä ovat verkkokalvon irtoaminen, verkkokalvon valtimon tukos sekä akuutit glaukoomatilanteet, optinen neuropatia ja verenvuoto silmässä. Oireisiin kuuluu äkillinen, täydellinen tai miltei täydellinen näönmenetys yhdessä silmässä, sumeus, valo- ja värinäön häiriöt sekä mahdollinen näköhilan kalvomainen tunne. Hakeudu välittömästi päivystykseen.

Krooninen tai hitaasti etenevä näönmenetys voi johtua ikäihmisten silmäsairauksista kuten ikätekijöihin liittyvä makuladegeneraatio, kaihi, glaukooma sekä diabeettinen retinopatia. Näön heikkeneminen ilmenee usein sumeana keskikuvan näkemisenä, heikentyneenä kontrastin havaitsemisena sekä sivukenttien kapenemisena.

Diagnoosi perustuu silmälääkärin tutkimuksiin: visus (näöntarkkuus), pupillaarinen reagointi, silmänpohjan tutkimus sekä kuvantamismenetelmät kuten OCT ja fluoresenssangiografia. Tarpeen mukaan voidaan käyttää magneetti- tai tietokonetomografiaa aivojen ja näköheron arvioimiseksi.

Hoito riippuu syystä ja voi olla kirurgista, lääketieteellistä tai seuranta. Esimerkiksi verkkokalvon irtoamisen korjaus tai verenvirtauksen palauttaminen voivat palauttaa näön, kun taas pitkälle kehittyneet vauriot voivat olla pysyviä. Näkövammaiset voivat hyötyä kuntoutuksesta ja apuvälineistä.

Ehkäisy: säännölliset silmätarkastukset, verensokerin ja verenpaineen hallinta, tupakoinnin välttäminen sekä suojautuminen silmävaurioilta. Varhainen hoito parantaa ennustetta.