Normaalointia

Normaalointia (normaalointi) tarkoittaa prosessia, jossa suuria tai monimutkaisia muuttujia muutetaan tai skaalataan yhteiselle mittakaavalle, jotta vertailu, analyysi tai laskenta helpottuu. Tavoitteena on säilyttää olennaiset suhteet muuttujien välillä samalla kun niiden mittakaava tai alue muuttuu.

Tilastotieteessä normaalointia käytetään esimerkiksi min–max-normalisoinnilla tai z-scoren standardoinnilla. Min–max-skaala siirtää arvot välin [0, 1] sisälle; z-score standardointi muuttaa jakauman keskiarvon 0 ja hajonnan 1:n mukaiseksi. Näin erilaiset mittakaavat voidaan yhdistää helposti koneen tai ihmisluku-jen tarvitsemalle vertailulle.

Tietokantasuunnittelussa normaalointi (normalisointi) tarkoittaa tiedon rakenteen järjestämistä siten, ettei tieto toistu, sekä riippuvuuksien pitämistä hallinnassa. Tämä sisältää normal forms -tasojen, kuten 1NF, 2NF ja 3NF, käyttöönoton, joilla minimoidaan redundanssi ja parannetaan eheyttä.

Matematiikassa normaalointi voi tarkoittaa vektorin pituuden jaetuksi sen normilla (pituus- tai L2-norma), jolloin vektori saa pituudekseen 1 ja suunta säilyy. Signaali- ja kuvankäsittelyssä normalisointi voi merkitä arvot skaalataan 0–1 tai -1–1 välille, jolloin voimakkuudet tai kirkkaudet ovat vertailukelpoisia.

Normaaloinnin valinta riippuu kontekstista ja tavoitteista; liiallinen normalointi voi muuttaa olennaista informaatiota, kun taas liian vähän normalisointi voi heikentää algoritmien suorituskykyä tai vertailukelpoisuutta.