kirkkaudet

Kirkkaudet on yleinen, monitulkintainen termi, jolla kuvataan valon kirkkautta kohteessa tai tilanteessa. Ne voivat viitata sekä kohteesta lähtevän valon määrään että sen heijastumaan tai läpäisevään valoon. Käytännössä kirkkaudet jaotellaan usein emittoituun kirkkauteen (valon itse lähde), heijastettuun kirkkauteen (kohteen pinnan heijastama valo) ja läpäisevään kirkkauteen (valon kulkua kohteesta toiseen).

Fysiikassa ja optiikassa kirkkauden mittaamiseen käytetään useita suureita. Luminanssi kuvaa valaistun pinnan havaittavaa kirkkausta tietyllä katselukulmalla, ja sen yksikkö on candelaa neliömetriä kohti (cd/m²). Valon voimakkuutta taas mitataan esimerkiksi illuminanssilla (lux), joka kertoo, kuinka paljon valoa osuu tietylle pinnalle. Lisäksi voidaan puhua kokonaislirta- tai spektrisestä kirkkaudesta, kun tarkastellaan valon intensiteettiä eri aallonpituuksilla.

Astronomian kontekstissa kirkkaus liittyy havaittuun ja sisäiseen kirkkauteen. Havaittu kirkkaus kuvaa sitä, miten kirkkaana taivaankappale näyttäytyy Maasta käsin, ja se mittaillaan magnitudijärjestelmän avulla. Sisäinen (absoluuttinen) kirkkaus kuvastaa kohteen todellista luminositeettia, johon vaikuttavat sen tuotettu valo ja etäisyys meihin; etäisyyden vaikutus voidaan korjata käyttämällä magnitudien eroavaisuuksia. Kirkkausvaihtelut, kuten muuttuvien tähtien kirkkauden muutokset, ovat merkittäviä observatorioissa.

Käytännössä kirkkaudet ovat keskeisiä paitsi puhtaassa tutkimuksessa myös sovelluksissa kuten valokuvauksessa, näyttöteknologiassa ja visuaalisessa suunnittelussa, joissa kirkkauden hallinta ja dynamic range ovat tärkeitä. Human perception of brightness, which depends on adaptation and context, further vaikuttaa kuinka kirkkaudesta syntyy käsitys.