Munuaiskanavien

Munuaiskanavat (ureterit) ovat kaksi ohutta, noin 25–30 cm pitkä putkea, jotka siirtävät virtsaa munuaisista virtsarakkoon. Ne muodostavat parin elintärkeän osan virtsatiejärjestelmää ja sijaitsevat retroperitoneaalisesti munuaisten alapuolella.

Munuaiskanavat alkavat munuaistiehyessä munuaistuumorista löytyvästä munuaisaltaasta (munuaisen keräysjärjestelmästä) ja kulkevat psoas-lihaslihakkaan ohi alas lantiononteloon. Ne jakautuvat kahteen osaan, ylempään ja alimpaan segmenttiin, ja ne päättyvät virtsarakon sivulle ureteraalisten aukkojen kautta. Ureterin koko on joustava, ja sen kapeimmat kohdat ovat erityisen alttiita virtsakivien aiheuttamille tukkeutumisille.

Rakenteeltaan munuaiskanavat koostuvat limakalvosta, lihaskerroksesta ja sidekudoksesta. Limakalvossa on virtsatieepiteeli, jonka pintakerros vaihtelee virtsan virtauksen mukaan. Lihaskerroksessa on peristaltisia lihassäikeitä, jotka siirtävät virtsaa kohti virtsarakkoa rytmikkäin supastuksin.

Verenkierto uretereihin saa verta useista lähteistä, mukaan lukien munuaisten valtimoista sekä lantion alueen verisuonista. Lymfaattinen drenaus suuntautuu lumbosakraalialueen ja iliakialueen imusolmukkeisiin. Hermosto antaa autonomisen säätelyn, joka koostuu sekä sympaattisesta että parasympaattisesta osuudesta; näiden kautta virtsa siirretään peristaltisin liikkein kohti virtsarakkoa.

Funktionaan munuaiskanavat vastaavat virtsan siirtämisestä munuaisista virtsarakkoon. Peristaltiset supistukset varmistavat virtsan kulun ja estävät takaisinvirtauksen. Clinically, munuaiskivet voivat tukkia uretertä, aiheuttaen voimakasta kouristuksellista kipua, ja pitkäaikainen tukos voi johtaa hydronefroosiin tai tulehduksiin.