hydronefroosiin

Hydronefroosi on munuaisen keräysjärjestelmän, erityisesti munuaisaltaan ja calyxien, laajentuma, joka syntyy virtsan virtaaman estyessä tai takaisinvirtauksesta munuaisiin. Laajentuma voi olla yksipuolinen tai kaksipuolinen ja kehittyä äkillisesti (akuutti hydronefroosi) tai kroonisesti. Pitkällä aikavälillä hydronefroosi voi vaurioittaa munuaista ja heikentää munuaisfunktiota.

Syyt ja mekanismit ovat moninaisia. Yleisimmät ovat virtsatietukokset kuten virtsakivet, kasvaimet, ureterin ahtauma sekä virtsan takaisinvirtaus (reflux). Raskauden aikana hydronefroosi voi olla fysiologista eikä yleensä vaadi laajamittaista hoitoa; synnytyksen jälkeen tila usein normalisoituu. Lapsilla tavallisimpia syitä ovat synnynnäiset epämuodostumat, kuten uretero-pelviksen liittymän ahtauma (UPJ) tai virtsan takaisinvirtaus. Myös virtsatiekivet ja infektiot voivat olla osatekijöitä aikuisilla.

Oireet vaihtelevat: hydronefroosi voi olla oireeton tai aiheuttaa kyljen- tai alavatsan kipua, pahoinvointia sekä mahdollisia virtsaamistarpeen muutoksia tai kuumeen kaltaisia infektio-oireita. Diagnostiikka perustuu kuvantamistutkimuksiin: ensisijaisena voidaan käyttää kohtalaisen helposti saatavaa ultraäänitutkimusta, jota seuraa lisätutkimukset kuten CT urogram tai MRI syyn ja munuaiskudoksen tilan selvittämiseksi. Laboratoriokokeet voivat osoittaa infektion tai munuaisfunktion muutoksia.

Hoito määräytyy syyn, hydronefroosin vakavuuden ja oireiden mukaan. Pienet, oireettomat hydronefroosit voidaan usein seurata. Oireellisen tai estävä hydronefroosi vaatii toimenpiteitä virtsanvirtausta parantavaksi sekä syyn poistamista (esim. toimenpiteet virtsatieesteestä, endoskooppiset tai kirurgiset korjaukset kuten pyeloplastia tai ureteroreimplantaatio). Raskauden aikana hoito suunnitellaan tapauskohtaisesti; useimmiten hydronefroosi poistuu syntymän jälkeen.

Ennuste riippuu munuaisfunktion säilymisestä ja hoidon ajoittuneisuudesta. Asianmukainen hoito voi estää munuaisvaurion etenemisen, mutta krooninen tai toistuva estäminen voi johtaa munuaisatrofiaan ja lisääntyneeseen infektioriskiin.