infektioriskiin

Infektioriskiin kuvaa infektion saamisen tai tarttumisen todennäköisyyttä tietyssä ympäristössä tai tilanteessa. Se on keskeinen käsite epidemiologiassa, infektioiden ehkäisyssä ja riskinhallinnassa. Infektioriskiin arvioidaan sekä yksilö- että yhteisötasolla, ja sitä käytetään suunniteltaessa ehkäiseviä toimenpiteitä sekä rokotuksissa, hygieniassa ja ympäristöjärjestelyissä.

Riskin muodostuminen riippuu kolmesta tekijäryhmästä: patogeeni, altistus ja vastaanottaja. Patogeenin ominaisuuksiin kuuluvat tartuntakyky ja virulenssi sekä tartuttavuus. Altistus mittaa tartuntariskiin liittyvän voimakkuuden ja keston, esimerkiksi kontaktien määrä, ilmanvaihto ja kosketus epäpuhtaisiin pintoihin. Vastaanottajan immuunivaste, ikä, sairaudet ja rokotussuoja vaikuttavat herkkyyteen. Ympäristötekijöihin kuuluvat ilmanlaatu, tilojen koko ja siisteys sekä hygienian taso.

Mittaaminen ja arviointi perustuvat epidemiologisiin mittareihin sekä riskinarviointityökaluihin. Arviointi on usein epävarmuuden alaista ja muuttuu ajassa sekä kontekstin mukaan. Tulokset ohjaavat päätöksiä, kuten rokotuskäytäntöjä, henkilönsuojainten käyttöä, eristystä, tilojen parantamista ja puhdistustoimia sekä tiedotusta.

Esimerkkejä infektioriskin käsittelystä ovat sairaaloiden infektioiden ehkäisy, päivittäinen toiminnanohjaus työpaikoilla sekä matkailuun ja julkisiin tiloihin liittyvät riskien hallintatoimet.