Monomeereinä

Monomeereinä on termi, jolla viitataan aineisiin, joita voidaan käyttää polymeroitumisessa monomeeri- eli rakennusosina. Monomeeriyksiköt ovat pienimolekyylisiä yhdisteitä, joilla on vähintään yksi reaktiivinen toiminnallinen ryhmä, joka voi liittyä toiseen monomeeriin ja siten muodostaa pitkän polymeeriketjun. Monomeeri voi olla yksittäinen molekyyli tai useamman funktionaalisen ryhmän omaava di- tai monofunktionaalinen yhdiste.

Polymeerien syntetisoinnissa käytetään kahta päämekanismia: additiopolymerointia ja kondensaatiopolymerointia. Additiopolymeroinnissa monomeerit liittyvät toisiinsa ilman sivutuotteiden poistumista, usein reagoivan C=C- tai muun avaimen ryhmän vuoksi. Tyypillisiä additiopolymerejä ovat etyleeni, styreeni ja akryylinitriili. Kondensaatiopolymeroinnissa monomeerit yhdistyvät ja vapauttavat sivutuotteita, kuten vesimolekyylin. Esimerkkejä kondensaatiopolymereistä ovat polyesterit ja polyamidit sekä polyuretaanien muodostuminen, joka voi hyödyntää di- tai polyfunktionaalisia monomeereja.

Monomeereinä on keskeinen rooli rajoittamassa ja ohjaamassa polymerin lopullisia ominaisuuksia, kuten molekyylipainoa, ketjujen rakennetta sekä lämpö- ja mekaanisia ominaisuuksia. Valinta ja järjestely monomeerien välillä mahdollistavat erilaiset muovit ja biopolymeerit sekä sovellukset elektroniikasta pakkausmateriaaleihin. Monomeerien turvallisuus ja varastointi ovat tärkeitä, sillä monet ovat reaktiivisia tai myrkyllisiä, ja niiden käsittelyyn liittyy riskejä.

---