kondensaatiopolymerointia

Kondensaatiopolymerointi on polymeerien syntetisoitumismekanismi, jossa monomeerit liittyvät toisiinsa tuottaen sidosrakenteen ja samalla poistuu pienmolekyyli, kuten vesi, metanoli tai muu sivutuotteen muodostava yhdiste. Prosessi on tyypillisesti vaihekasvuinen (step-growth) ja vaatii difunktionaalisia monomeerejä, joilla on vähintään kaksi reagoivaa ryhmää.

Mekanismin kannalta kaksi monomeeriä reagoi kedin tavoin, muodostaen uuden kovalenttisen sidos ja vapauttaen pienmolekyylin. Eteneminen kohti korkeampia molekyylipainoja edistyy, kun sivutuotetta poistetaan reaktion aikana tai sen haihdutus pidetään tehokkaana. Tämä tasapainon siirtäminen kohti polymeroitunutta tuotetta on keskeinen piirre kondensaatiopolymeroinnissa.

Esimerkkejä kondensaatiopolymeerauksesta ovat polyesterit ja polyamidit. Polymeerit voivat muodostua sekä esteröinti- että amidiyhteyksien kautta; tyypillisiä esimerkkejä ovat polyesters, kuten PET, sekä nylon-tyyppiset polyamidit. Polyuretaanitkin voivat syntyä kondensaatioprosesseilla joissakin muovilajeissa. Monomeerien reaktionapina on usein kaksivaiheinen: esteröinti- tai diesteröintivaihe yhdistettynä polycondensaatiovaiheeseen, jossa sivutuotteet kuten vesi tai alkoholi poistuvat.

Käytännössä kondensaatiopolymerointi on laboratoriossa ja teollisuudessa käytössä, kun desideroituulottainen sidosrakenteinen polymeeri muodostuu difunktionaalisista monomeereistä. Prosessi on herkkä tasapainotilan hallinnalle, ja korkealaatuinen ends-päämäärä saavutetaan sivutuotteen tehokkaalla poistolla, oikeilla lämpötiloilla ja paineella sekä tarvittaessa katalyytteillä.