sivutuotetta

Sivutuotetta tarkoitetaan tuotantoprosessin yhteydessä syntyvää hyödyntämiskelpoista tuotetta, joka ei ole itse prosessin pääasiallinen lopputulos. Sivutuotteet voivat olla seurausta raaka-aineen jalostuksesta, prosessimuutoksista tai sivuvirtauksista, ja ne voivat tarjota lisäarvoa, jos niiden laatu, määrä ja saatavuus ovat riittävän vakaat. Eri toimialoilla sivutuotteita voidaan luokitella materiaalisiin ja energian kanssa liittyviin sivutuotteisiin, sekä esteettömästi uudelleen hyödynnettäviin kierrätys- tai reititysjakeisiin.

Esimerkkejä sivutuotteista ovat ligniini ja tall oil metsäteollisuudesta sekä glyceroli biodieselin tuotannosta. Rakennus- ja metalliteollisuudessa syntyy fly ash, slag ja muita tuhko- tai sivukerroksia, joita voidaan jalostaa lisäaineiksi, rakennusteollisuuden raaka-aineiksi tai energiaksi. Elintarviketeollisuudessa syntyy sivutuotteita, joita voidaan käyttää elintarvikkeiden valmistuksessa, rehutuotannossa tai biopolttoaineiden raakaaineina, riippuen niiden laaduista ja rikastuksista. Koko kirjo on luonteeltaan riippuvainen alasta ja prosesseista, joten erityiskäyttö ratkaistaan tapauskohtaisesti.

Ympäristö- ja taloudelliset näkökulmat korostavat sivutuotteiden hyödyntämistä resurssien tehokkaamman käytön ja jätemäärien vähentämisen kautta. Sivutuotteita koskeva sääntely ja standardit määrittelevät, milloin ne voivat toimia raaka-aineina tai energiatuotantona ja millaiset laadun sekä turvallisuuden edellytykset niillä on. Sivutuotteiden hallinta ja valorointi ovat siten keskeisiä osia kiertotalous- ja teollisuusalan strategioissa.