Moninaisuuden

Moninaisuus on käsite, jolla tarkoitetaan erilaisuuksien kirjoa sekä ihmisissä että luonnossa. Siinä huomioidaan biologisen monimuotoisuuden lisäksi sosiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet, kuten kielet, kulttuuritausta, uskonto, sukupuoli-identiteetit, ikä, toimintakyky ja sosioekonominen tausta. Moninaisuuden ajattelussa keskeistä on, että erilaisuus rikastuttaa yhteisöjä eikä ole pelkkä haaste.

Biologisessa yhteydessä moninaisuus tarkoittaa lajien, geenien ja elinympäristöjen monimuotoisuutta, joka tukee ekosysteemien toimintaa ja resilienssiä. Ihmiskuntaa koskevassa käytössä moninaisuus voi lisätä luovuutta, parempaa ongelmanratkaisua ja parempaa päätöksentekoa.

Moninaisuuden edistäminen nähdään usein sekä oikeudenmukaisuuskysymyksenä että toiminnallisena vahvuutena: se edistää yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta, kasvattaa taloudellista kilpailukykyä ja parantaa palvelujen sekä tuotosten laatua.

Haasteita ovat syrjintä, eriarvoisuus ja rakenteelliset esteet, jotka uhkaavat osallisuutta. Näitä pyritään torjumaan inkluusiolla, tasa-arvolla, syrjimättömillä rekrytointi- ja koulutuspolitiikoilla sekä johtamisen moninaisuusvaatimuksilla.

Käytännössä moninaisuus ruokitaan lainsäädännöllä, julkisilla ja yksityisillä ohjelmilla sekä tilastoinnilla ja seurannalla. Mittareita voivat olla edustus, osallistumisaste sekä vaikutusnäkökulmat. Maailmalla ja Suomessa pyritään lisäämään moninaisuuden näkyvyyttä ja saavutettavuutta kaikilla toimialoilla.