Mittaustasoa

Mittaustaso, suomeksi mittaustaso tai level of measurement, kuvaa, millaisia matemaattisia operaatioita ja tulkintoja tietyllä muuttujalla voidaan tehdä sekä millaista tietoa arvoista voidaan päätellä. Se auttaa valitsemaan sopivat tilastolliset menetelmät ja tulkinnan tason analyysissä.

Mittaustasot jaetaan usein neljään pääkategoriaan: nominal (nimi-, luokittelu), ordinal (järjestys), interval (välimatka), ja ratio (suhteellisuus). Nominaalitasolla muuttujia käytetään pelkästään luokitteluun ilman järjestystä; esimerkkejä ovat sukupuoli tai veriryhmä. Ordinaalitason arvoilla on järjestys, mutta etäisyydet arvojen välillä eivät ole määrällisesti tasaisia; esimerkkejä ovat koulutusaste tai luokkatulokset. Välimatkatasolla etäisyydet ovat tasaisia, mutta ei ole absoluuttista nollaa; esimerkki on celsius-asteet. Suhdetasolla on sekä tasaiset etäisyydet että absoluuttinen nollapiste; esimerkkejä ovat punnittu massa tai pituus metreinä Kelvin-asteina.

Sallitut operaatiot eroavat tason mukaan. Nominaalitasolla voidaan vain laskea yhtäsuuruutta; ordinaalitason tapauksessa voidaan sekä verrata että järjestää arvoja, mutta etäisyyksiä ei pidä tulkita luvunatomuutena; interval-tasolla voidaan laskea erotuksia ja keskiarvoja, mutta nollakohtaa ei tulkita absoluuttiseksi; ratio-tasolla voidaan lisäksi muodostaa suhteita.

Mittaustason määrittäminen vaatii muuttujan luonteen tarkastelua ja sitä, mitä nollakohta tai tasaisuus tarkoittavat kyseisessä kontekstissa. Monissa käytännöissä esimerkiksi Likert-asteikot käsitellään usein ordinaalitasoisina, vaikka osassa tutkimusta niitä käsitellään potentiaalisesti interval-tason tavoin. Mittaustason valinta ohjaa tilastollisten menetelmien valintaa ja tulosten tulkintaa.