Mikrotonaalisuus

Mikrotonaalisuus viittaa musiikkiin, joka käyttää väliaskelia tavallisesta oktaavista. Länsimainen musiikki perustuu yleensä 12 tasavireiseen puolisävelaskeleeseen, jotka muodostavat oktaavin. Mikrotonaalinen musiikki laajentaa tätä skaalaa käyttämällä enemmän tai vähemmän kuin 12 säveltä oktaavissa, tai käyttämällä erilaisia viritysjärjestelmiä kuin tasavireisyys.

Erilaisia mikrotonaalisen musiikin muotoja on monia. Yksi yleinen lähestymistapa on käyttää 24 tasavireistä puolisävelaskelta oktaavissa, jolloin saadaan käyttöön kromaattisen asteikon lisäksi myös sen välissä olevat sävelet. Toiset järjestelmät voivat jakaa oktaavin vaikkapa 19, 31 tai jopa 53 säveleen, riippuen halutuista soinnillisista tai melodisista efekteistä. Mikrotonaalisuutta voidaan toteuttaa myös käyttämällä puhtaita virityksiä, joissa sävelsuhteet perustuvat yksinkertaisiin kokonaislukusuhdelukuihin, luoden sointuja, jotka ovat puhtaampia mutta eivät aina yhteensopivia tasavireisen järjestelmän kanssa.

Mikrotonaalisuutta on käytetty eri musiikkiperinteissä ympäri maailmaa. Esimerkiksi monet Aasian ja Lähi-idän musiikkikulttuurit hyödyntävät sävelaskeleita, jotka poikkeavat länsimaisesta 12-säveljärjestelmästä. Myös länsimaisessa klassisessa musiikissa on säveltäjiä, jotka ovat tutkineet ja käyttäneet mikrotonaalisia rakenteita teoksissaan, usein etsien uusia harmonisia ja ilmeikkäitä mahdollisuuksia. Mikrotonaalisuus voi tuoda musiikkiin uudenlaisia sävyjä ja ilmaisuvoimaa, avaten ovia ennennäkemättömille melodisille ja harmonisille rakenteille.