Mikrotonaalisuutta

Mikrotonaalisuutta viittaa musiikillisiin järjestelmiin ja käytäntöihin, jotka käyttävät intonaatioita, jotka eivät ole puhtaita tai pyöreitä viidenneksiä tai oktaaveja. Tämä tarkoittaa pienempien intervallien käyttöä kuin mitä tavanomaisissa länsimaisissa musiikillisissa järjestelmissä esiintyy, jotka perustuvat yleensä 12 tasavireiseen puolisävelaskeleeseen. Mikrotonaalisuus pyrkii laajentamaan musiikillista väriskaalaa sallimalla esiintyjien ja säveltäjien käyttää hienovaraisempia sävelkorkeuksia.

Erityyppisiä mikrotonaalisuutta on olemassa, mukaan lukien ne, jotka käyttävät 24 tasavireistä puolisävelaskeleen jaettua oktaavia, tai järjestelmät, jotka perustuvat erilaisten intervallien, kuten 1/4-sävelaskeleiden tai jopa hienompien jaottelujen käyttöön. Jotkut mikrotonaalisen musiikin muodot saattavat hyödyntää puhtaita intonaatioita, jotka perustuvat luonnollisiin matemaattisiin suhteisiin, kun taas toiset saattavat käyttää mielivaltaisesti määriteltyjä jakamisia oktaavista.

Mikrotonaalisen musiikin säveltäminen ja esittäminen vaatii usein erikoisinstrumentteja tai muunnettuja versioita perinteisistä instrumenteista, jotka voivat tuottaa näitä hienovaraisia sävelkorkeuksia. Tämän musiikin kuunteleminen voi olla haastavaa niille, jotka ovat tottuneet tasavireiseen musiikkiin, koska se voi kuulostaa "epävireiseltä" tai "vieraalta". Mikrotonaalisuudella on kuitenkin rikas historia ja se on osa monia ei-länsimaisia musiikillisia perinteitä. Nykymusiikissa sitä tutkitaan ja käytetään aktiivisesti uusien ilmaisullisten mahdollisuuksien avaamiseksi.