Mikroravinteista

Mikroravinteista tarkoitetaan ravintoaineita, joita ihminen tarvitsee pienissä määrissä, toisin kuin makroravinteet. Mikroravinteet käsittävät vitamiinit ja kivennäisaineet, joista osa on trace-elementtejä eli pienissä pitoisuuksissa elimistölle välttämöllisiä.

Vitamiinit ovat orgaanisia yhdisteitä, joita elimistö usein ei pysty tuottamaan riittävästi ja joiden saanti ruokavalion kautta on välttämätöntä. Ne jaetaan vesiliukoisiin (esim. C- ja B-ryhmän vitamiinit) sekä rasvaliukoi­viin (A, D, E, K) vitamiineihin. Vitamiinit osallistuvat aineenvaihduntaan, solujen kasvuun, kudosten ylläpitoon ja immuunijärjestelmän toimintaan.

Kivennäisaineet koostuvat eri alkuaineista, joista osa on trace-elementtejä. Esimerkkejä mikro-kivennäisaineista ovat rauta, sinkki, kupari, mangaani, jodi, seleeni, kromi ja molybdeeni sekä fluori. Nämä alkuaineet toimivat entsyymien kofaktoreina, vaikuttavat kilpirauhashormonien metaboliaan, antioksidanttina, imunologisiin prosesseihin ja luuston terveyteen joillakin merkittävillä tavoilla. Monet mikro-ravinteet ovat herkkiä käsittelylle ja ruoanlaitolle sekä vaikuttuvat toistensa imeytymiseen.

Saalis ja tarve vaihtelevat iän, sukupuolen, raskauden ja terveydentilan mukaan. Monipuolinen ruokavalio, runsas kasvisten, hedelmien, täysjyvän, maitotuotteiden sekä proteiinilähteiden käyttö auttaa varmistamaan riittävän saannin. Puutos tai liikasaanti voivat johtaa sairauksiin – raudan puute anemiaan, jodin puute goiteriin, vitamiinien puute erilaisiin oireisiin sekä toksisuusriskin joissakin tapauksissa, jos saanti on liiallista. Lisäravinteita suositellaan vain terveydenhuollon ammattilaisen ohjauksessa. Mikroravinteet ovat elintärkeitä pienissä pitoisuuksissa, ja niiden yhteistoiminta muotoilee elimistön monia toimintoja.