vesiliukoisiin

Vesiliukoisuus kuvaa aineen kykyä liueta vedessä. Vesiliukoisten aineiden liukeneminen tapahtuu, kun aineen molekyylit tai ionit muodostavat vuorovaikutuksia veden kanssa, usein ionisaation tai vetysidosten kautta. Vesiliukoisuus vaikuttaa muun muassa biologisiin prosesseihin, ravitsemukseen ja ympäristön kemiaan.

Mekanismin ja tekijät: Aineiden molekyylien polariteetti ja ryhmien kuten -OH, -COOH tai -NH2 läsnäolo lisäävät liukoisuutta. Ioniset yhdisteet ovat usein erittäin vesiliukoisia. Lämpötila, pH sekä suolan läsnäolo voivat muuttaa liukenemista: pH saa heikosti ionisoituvat yhdisteet muuttumaan ionoiduksi ja siten helpottamaan liukenemista; suuret ionit voivat estää tai lisätä liukenemista (salting-in ja salting-out).

Käyttökohteet ja merkitys: Vesiliukoisuus on keskeinen tekijä lääkeaineiden valmistuksessa ja niiden biologisessa saatavuudessa, ravinnosta vitamiinien ja hivenaineiden liukoisuus sekä kosmetiikkatuotteissa. Ympäristössä vesiliukoiset aineet kulkeutuvat helpommin veden mukana ja voivat vaikuttaa veden laatuun ja ekosysteemeihin.

Luokittelu ja mittaukset: Vesiliukoisuutta ilmoitetaan usein määrällisesti (esim. g ainetta liuoksessa 100 g vettä kohden tiettynä lämpötilana) tai laadullisesti luokitellen (esim. very soluble, freely soluble, sparingly soluble, insoluble). Joissakin tapauksissa liukenemistapa selitetään Ksp-laskelmilla, erityisesti sparingly soluble -suolojen yhteydessä.