Metalloinnissa

Metallointi on pintakäsittelymenetelmä, jossa työkappaleeseen lisätään ohut metallikerros parantamaan sen ominaisuuksia kuten korroosionkestävyyttä, kulutuksenkestoa, sähkönjohtavuutta tai ulkonäköä. Metalloinnissa kerroksen paksuus on tyypillisesti mikro- tai mikrometrien luokkaa, ja se voi olla sekä suojaava että koristeellinen.

Metodit: Metalloinnissa käytetään yleisimmin elektrolyyttistä metallointia (galvaaninen pinnoitus) sekä elektrolyyttivapaata metallointia (elektroless). Elektrolyyttisessä metalloinnissa työkappale toimii sähkökatodina ja liuoksessa olevat metallioni muodostavat pelkistymällä kerroksen pinnalle. Elektrolyyttivapaa metallointi tulee ilman ulkoista sähkövirtaa ja perustuu kemiallisiin reaktioihin, joilla kerros kertyy pinnalle. Vaihdon pinnoitus (displacement plating) on kemiallinen reaktio, jossa kappaleen pinta korvaa liuoksesta saatavaa metallia. Yleisiä pinnoitusmetalleja ovat kupari, nikkeli, kromi, tina, hopea sekä kultaa.

Prosessi: Ennen pinnoitusta suoritetaan pinnan valmistelu, kuten puhdistus, rasvanpoisto ja kuivatus, sekä tarvittaessa pinnan aktivointi tarttumisen parantamiseksi. Pinnoitusolosuhteet—lämpötila, ph ja virran tiheys tai kemiallinen reaktiivisuus—vaikuttavat kerroksen tasaisuuteen, kiiltoon ja kiinnittymiseen. Laatua seurataan kerroksen paksuuden, tarttuvuuden ja pinnan tasaisuuden mittauksin.

Sovellukset ja ympäristö: Metallointi on keskeinen osa elektroniikkaa, auto- ja konepajateollisuutta sekä koru- ja koristepinnoitteita. Monet pinnoitusliuokset sisältävät myrkyllisiä aineita, kuten syanideja ja raskasmetalleja, minkä vuoksi ympäristö- ja työturvallisuuslainsäädäntö sekä jätehuolto ovat keskeisiä.