Metalliylijäämät

Metalliylijäämät ovat metallipitoisia jätteitä tai sivutuotteita, jotka syntyvät tuotannon, konepajatoiminnan sekä rakennus- ja purkutyön aikana. Niitä kerätään kiertoon ja niihin sovelletaan lajittelua ja jalostusta uudelleen käytettäväksi raaka-aineeksi. Metalliylijäämät jaetaan yleisesti ferroseihin (rauta- ja teräspohjaiset romut) sekä epäferroosiin (esim. kupari, alumiini, nikkeli, sinkki, tina ja muut ei-rautametallit).

Lähteet ja tyypit: Ferroseja romuja syntyy esimerkiksi leikkaus- ja muokkauksista sekä vanhoista terästuotteista; epäferroisia romuja ovat kupari, alumiini, nikkeli, sinkki, tina sekä seokset. Lisäksi on lastuja, pölyä sekä öljyisiä ja likaantuneita kappaleita. Hyvin lajiteltu ja puhdistettu romu saa paremman arvon ja energiatehokkaamman kierrätyksen.

Kierrätysprosessi: Keräys, lajittelu ja puhdistus ovat ensimmäisiä toimenpiteitä. Kontaminaatio poistetaan, romu pienennetään ja pakataan. Sitten materiaali sulatetaan muun muassa sähkösulatusuuneissa ja epämetallit sekä epäpuhtaudet erotetaan. Lopullinen jalostus tuottaa uudelleenkäyttöön soveltavia raaka-aineita, kuten valurautaa, teräsouraketta tai valimatuotteita.

Ympäristö ja säädökset: Kierrätys edistää kiertotaloutta, vähentää primaarin metallin louhintaa ja pienentää ympäristökuormitusta. Toisaalta prosessi kuluttaa energiaa ja voi tuottaa vaarallisia jätteitä, kuten öljy- ja maaliolosuhteita sekä pölyä. Toimintaan liittyy jätelainsäädäntö, työturvallisuus- ja ympäristövaatimukset sekä laatutukaloudelliset normit. Kansainvälisillä markkinoilla laatu ja lajittelu vaikuttavat kaupankäyntiin.