Lääkeluokitusjärjestelmät

Lääkeluokitusjärjestelmät ovat tapoja organisoida ja luokitella lääkeaineita niiden kemiallisten, farmakologisten tai terapeuttisten ominaisuuksien perusteella. Näitä järjestelmiä käytetään lääketutkimuksessa, lääkkeiden kehityksessä, kliinisessä käytössä ja lääketeollisuudessa. Yksi tunnetuimmista ja laajimmin käytetyistä luokitusjärjestelmistä on Anatomical Therapeutic Chemical (ATC) -luokitusjärjestelmä.

ATC-järjestelmässä lääkkeet jaetaan viiteen tasoon. Ensimmäinen taso kuvaa lääkkeen anatomista pääryhmää (esim. ruoansulatuselimet ja aineenvaihdunta). Toinen taso kuvaa lääkkeen terapeuttista alaryhmää (esim. antasidit). Kolmas taso kuvaa lääkkeen farmakologista alaryhmää (esim. antasidit ja emäksiset aineet). Neljäs taso kuvaa lääkkeen kemiallista alaryhmää (esim. alumiiniyhdisteet). Viides taso on yksittäinen lääkeaine, joka esitetään geneerisenä nimenä.

ATC-järjestelmää ylläpitää Maailman terveysjärjestö (WHO) yhteistyössä Nordic Council on Medicines Statisticsin kanssa. Sen avulla voidaan vertailla lääkkeiden käyttöä eri maissa ja arvioida lääkkeiden kulutusta. Toinen merkittävä järjestelmä on Chemical Abstracts Service (CAS) -nimijärjestelmä, joka antaa yksilöllisen numerotunnisteen jokaiselle kemialliselle aineelle, mukaan lukien lääkkeet. Vaikka CAS-numerot eivät suoraan kuvaa lääkkeen toimintaa, ne ovat tärkeitä tunnistamisessa ja tiedonhaussa. Lääkkeiden luokittelu auttaa terveydenhuollon ammattilaisia ymmärtämään lääkkeiden käyttötarkoituksia, vaikutusmekanismeja ja mahdollisia yhteisvaikutuksia.